torstai 1. helmikuuta 2018

Amerikka pähkinänkuoressa

Blogin pitäminen jäi täysin lätäkön toisella puolella. Jotenkin sitä oli töiden jälkeen aina niin väsynyt, ettei jaksanut raahautua kirjastoon kirjoittamaan ja laittamaan kuvia. Farmilla ei ollut wifiä, joten koneen kanto sinne oli itseasiassa melko turhaa. Saihan sillä kuvia muokattua, mutta... Käytössä oli siispä puhelin ja kirjaston koneet. Kynnys aloittaa kirjoittaminen tuntui suurelta jo senkin takia, etten tiennyt mistä kirjoittaa. En tänäkään päivänä tiedä mistä kertoisin.

Kevät oli toisaalta ihanaa aikaa, kun oli niin paljon pieniä varsoja, mutta samaan aikaan hyvin stressaavaa. Alku oli pitkälle opettelua, miten varsojen kanssa toimitaan, miten niitä juuri tällä farmilla hoidetaan ja yleensä mitkä on farmin säännöt. Itsellähän ei ollut juuri yhtään kokemusta pikkuvarsoista, mutta homman oppi nopeasti. Ensimmäisen viikon jälkeen tuntui jo luontevalta toimia pienten kanssa.

Pikkupoika alle 24h, ensimmäinen ulkoilu :3

Loppua kohden sitä jo odotti, että syntyisi nyt ne vikatkin jo, niin ei tarvisi enää kytätä! Ja kun se viimeinen vihdoin syntyi, ei ollut riemulla rajaa. Tultiin aamulla työkavereiden kanssa talliin ja nähtiin pussi, se viimeinen pussi, jälkeisiä tallin ulkopuolella ja rynnättiin sisälle katsomaan uusinta tulokasta. Niin suuresta mahasta tuli todella pieni varsa, orivarsa, josta miltei heti tuli yksi lemppareista.


Pikku G <3


Elokuussa aloitettiin ykkösten kanssa. Paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki oli hyvin fiksuja varsoja... Lexingtonin huutokauppojen hevoset. Harrisburgin pojat oli vähän vauhdikkaampaa sakkia. :D Lexingtonin huutokauppa oli siis päähuutokauppa, jonne oli lähdössä noin 80 hevosta. Olin töissä toisessa tammatallissa, hevosia meillä oli 19 ja työntekijöitä 4. Jaoimme hevoset ihmisten kesken, mikä oli kyllä hyvä ratkaisu. Mulla oli 2 peitsaria ja 3 ravuria, pääsääntöisesti hoidettiin itse omat passit päivän aikana, mutta kaikki auttoi kyllä kaikkia, jos tarvis. Lemppariksi muodostui toinen peitsareista, joka kesyyntyi parissa viikossa lampaaksi.

Ylempi kuva syyskuussa, alempi elokuussa. Oli hieno nähdä näiden muuttuvan silmissä! Auringon polttamaa karvaa harjattiin aktiivisesti pois, ja oikealla ruokinnalla ja liikunnalla varsat saivat mukavasti lihasta. "Arttu" (on tamma lempinimestään huolimatta :D) kasvoi myös korkeutta hyvällä tahdilla.

Kaksi kolmesta huutokaupasta oli tosi kivoja! Lexin huutokaupassa mentiin 6-7 päivää 3h unilla. Väsymys oli ihan järkyttävä, mutta töissä oli kivaa! Esiteltiin hevosia aamu kahdeksasta ja illalla myytiin, välissä päivällä 2h taukoa, jolloin käytiin pyörimässä alueella, syötiin ja nukuttiin päikkärit autossa. Meillä oli paljon meksikolaisia auttamassa alussa, kun hevosmäärä oli vielä iso, ja heistä olikin suuri apu! Lexingtonin huutokauppa menikin niin kivasti, että pomo lupasi viimeisenä päivänä maksaa meille hotellin Chicagosta viikonlopuksi!!

Meidän tallin isoin tamma, pelkkää jalkaa ja kasvoi vain!

Siellä me jännätään taustalla, miten Muscle Hillin poika pärjää. Kuva (c) Dave Landry

Harrisburgin huutokaupan aikaan asuttiin hotellissa ja koko huutokauppa oli monessa yhdistetyssä hallissa. Meidän karsinat oli aivan ringin vieressä, mikä oli todella kätevää! Varsat tottui alueeseen ja kehään kävely oli siksi suht helppoa. Katsoessa muiden varsojen käytöstä, sai kyllä olla ylpeä "omistaan"! Huutokaupat alkoi jo kello 10, joten hevosia esitettiin samalla kun huutokaupat olivat käynnissä. Varsoja oli mukana meiltä muuten n. 40. Oma suosikki oli jälleen peitsari, tällä kertaa ori.

Suomalaisomistuksessa ollut oripoika muuten tässä!

Viimeinen huutokauppa oli yhden yön reissu Ohioon, joka oli ihan järkyttävä, kun oli tottunut hienompiin pippaloihin. Yhdellä potkulla karsinan seinä liikkui puoli metriä, kutsuttiinkin huutokauppaa ravihevosten kirpputoriksi.. :D Meiltä oli ykkösiä 8, jos oikein muistan. Kaikki myivät paljon odotuksia paremmin ja vaikka oltiin ihan syväjäässä, kotiin lähti ihan hyvillä mielin.

Yksi Lexin passeista,omaan silmään todella nätti tamma! Vaikkakin hyvin luonteikas.

Mielelläni lähtisin syksyllä taas pelaamaan Lexin hevosten kanssa, mutta nyt on kyllä pakko käydä koulu loppuun. Saatan kyllä mennä viikoksi käymään itse huutokauppaan, sillä se oli niin hieno tapahtuma! Nyt voisi kierrellä siellä täällä ottamassa kuvia ja nauttimassa hienoista ykkösistä. Jos vähänkään kiinnostaa ravihevosen alut ja huutokaupat, tuo Lexington Selected Yearling Sale on ehdottomasti lisättävä bucket listalle! Suosittelen!

Tässä nyt vähän tämmöinen ympäripyöreä, lyhyt selitys viime vuodesta. Onko jotain, mistä haluaisitte kuulla enemmän?