Irtokenkiä, lantaa.. Kevät on täällä!

Hauskaa aprillipäivää! Luonto heitti ensimmäisen pilan heti aamulla: Avasin verhot ja taivaalta leijuu jäätävän kokoisia nenäliinoja ja maan pinta oli jo valkoinen. Hetken päästä sade loppui ja nyt lumi on jo sulanut: Aprillia, silliä ja kuravettä takatalvi!
 
Heti aluksi ilmoittelen, että olen menossa hevosmessuille molempina päivinä blogistina! :o Mahdollisesti teen toisesta päivästä (tai jopa molemmista) jonkinlaisen videopostauksen tai koosteen. Kummastakin päivästä kuitenkin tulossa erilliset omat postaukset, mutta toivon mukaan saadaan myös videomatskua! Lauantaina olen paikalla aamusta iltaan ja sunnuntainakin taidan viihtyä koko päivän. Lauantaina tulen olemaan paljon areenan vieressä kamera kädessä ja sunnuntaina kierrän enemmän ohjelmalavoilla.
Joulukalenterin arvonnan (riimu) tuloksen julkaisen seuraavissa postauksissa (pari kuukautta myöhässä.. kröhm..)!

Eilen kävin Onnin kanssa piiitkästä aikaa "oikealla" kentällä. Ja ei kyllä ole haitannut tämä pieni tauko. Poika oli tosi mukava ratsastaa! Se oli mukavan pehmeä, kuunteli pieniä apuja ja rento (!).

Meidän herran tarha on aina ihailtava näky kun lumet sulaa..:):):) Ei auta kun heilua talikon/lapion varressa mahdollisimman usein, ei ne itsekseen katoa. Meillä kaikki siivoaa oman tarhan kerta viikkoon, mutta talvella ei siihen pysty ja keväällä sitä miettii, miksi omistaa hevosen.. :D

Ilmeisesti kevät, sopivampi satula ja maastoilu on yhdessä luonut sopivan "kombon" ja hevonen työskenteli mielellään. Ratsastajan lihaskuntoilusta ei ole ollut haittaa, huomaan jo istuvani paremmassa ryhdissä ja pysyn satulassa hölskymättä kuin peruna säkki konsanaan - toki koulusatulalla on tässä myös sanomista. Reilu kuukausi sitten sanoin isäpuolelleni, että tehdään jonkinnäköinen ohjelma mitä teen ja kuinka paljon. Tiettyjä liikkeitä on voinut lisätä, sillä paikat ei tule enää kipeäksi pienemmistä määristä. Tästä ei voi kuin olla iloinen !

Nyt kuitenkin siihen eiliseen. Postauksen kuvat on helmikuulta, kun humputeltiin epämääräisesti kenttää ympäri ilman päämäärää, mutta mukavampihan se on jotain katsella! ;) Eilen tosin keväisemmissä maisemissa kuin kuvissa.. Kiitos kuvista Julia!
Kenttä on jo onneksemme sula, eipähän tarvitse luistella enää. Kävelin kentän pari kertaa ympäri ja näytin kaikki entisen pelottavat kohdat. Yritän nykyään muistaa kehua paljon enemmän, se on jotenkin semmonen asia, minkä aina unohdan. Pelokkeet unohtui nopeasti, kun ohituksesta sai taputuksen kaulalle ja kehun.

* hölö hölö *

Ravissa aloin heti hakemaan hyvää tuntumaa. Jos pää nousee, näytä ohjalla minne sen haluat ja ratsasta jalalla. Onni oli alusta asti todella letkeä, se ei tänään juossut, vaikka koskin siihen pohkeella. Toisinaan se lähtee kipittämään, mutta tänään se kuunteli ja tukeutui sen sijasta ohjaan kiihdyttämättä tahtia. Tein muutamia pysähdyksiä, etujalat tuli aika mukavasti tasan.
Pidin "teemana" simppelisti askeleen pidennykset. Tykkään keskittyä yhdellä kerralla yhteen asiaan, jolloin saan siitä paremmin irti. Tunneilla opettajan valvovan silmän alla voin sitten tehdä enemmän yhtä aikaa.

Joko minä olen yhtäkkiä oppinut ratsastamaan tai hevonen on tyytyväinen satulaansa tai tähdet ovat paikoillaan, sillä nehän irtosi aika mukavasti! Asetus, suoristus, pohkeesta eteenpäin, käsiä eteen ja anna tilaa liikkua... Pää ei noussut ylös kun lähdin pyytämään eteenpäin ja parin ensimmäisen kerran jälkeen tunsin, kuinka Onni työnsi kunnolla takaa eteenpäin. Se ei hävinnyt tuntumalta, kun myötäsin vähän ja annoin tilan vähän avoimempaan tuntumaan. Hymyssä suin tein pari kertaa vielä samaan suuntaan ja hyvien suoritusten jälkeen heitin ohjat pitkäksi ja kehuin hevosen maasta taivaisiin. Pidin tauon aina, kun hevonen oli suorittanut hyvin. Kun puhun tauosta, sen pituus on tilanteesta riippuen pari kierrosta kentän ympäri vapaasti kävellen.

Toiseen suuntaan tein saman, tässä suunnassa - eli vasemmassa kierroksessa - pelokkeet ovat voimakkaammat, joten keskityin paljon rentouteen.
Laukassa aloitin vaikeammasta, mutta "turvallisemmasta" suunnasta, eli oikeasta. Alusta asti laukka liikkui hyvin eteen, oikea laukka on Onnille hankalampi koota pikkupikku laukaksi, joten se on aina se, joka pyörii paremmin eteenpäin. Yleensä en tee pidennystä laukassa, sillä pakka lahoaa käsiin, kun poika haluaa sitten juosta koko ajan. Tänään hommat sujui niin kivasti ravissa, että uskalsin uhmata ja olla lopettamatta silloin kun oli hyvä.

Onneksi kehtasin! Hetken keskusteltuamme, pääsimme yhteisymmärrykseen, ettei kulman läpi juosta ja päästiin pidentämään. Ja kyllä löytyi taas draivia ! Se voima millä Onni työnsi eteenpäin, pää pysyi siellä missä olikin ja silti se antoi nätisti kiinni. Kerran onnistuin ottamaan kiinni niin, että ruuna pudotti suoraa raville. Joka päivä ymmärrän enemmän, miten paljon sitä oikeasti pärjää istunnalla. Kun sain muutaman hyvän pidennyksen, annoin ohjaa reilusti ja annoin Onnin vaan laukata. Lyhyet sivut vähän hitaammin, pitkillä sivuilla reilusti vauhtia lisäten.
Kävelyä välissä ja sama toiseen suuntaan. Laukan sai paremmin kontrolliin ja kulman läpi, kuin oikeassa kierroksessa, pidennykset oli kuitenkin aika samaa luokkaa. Myös tähän suuntaan annoin lopuksi luvan laukata eteen omaa tahtia.

Loppuraveissa "ylitaivuttelin" Onnia ja se onnistui yllättävän helposti. Ilmeisesti paikat oli hyvin auki, sillä se ei pistänyt yhtään vastaan. Tein taivutusta kummassakin suunnassa matalassa muodossa sekä sisälle että ulos taivuttaen.
Ja kirsikkana kakun päällä? Hain Onnin illalla sisälle ja kävely kuulosti käytävällä hassulta.. No eiköhän sillä ole vasen takakenkä yhdellä naulalla jalassa roikkumassa! Juuri kaksi viikkoa sitten lähti oikeasta etujalasta kenkä ja nyt takajalasta.. Koskaan aiemmin Onnilla ei ole lähtenyt kengät ja nyt ne tippuu kaikki? Kenkä oli lähtenyt poikien (Jusun ja Onnin) iltakohelluksen ansiosta, sillä oli ihan normaali vielä ratsastuksen aikana. Lefa nyppäsi kengän pois ja kengittäjä on tulossa maanantaina. Mennään loppu viikko ilman yhtä kenkää rauhallisesti metsissä pehmeällä pohjalla, ei ole enää liukasta, joten kengättömyys ei ole ongelma.

Ainoa kuva, joka oikeasti eiliseltä.

Korkeutta

Kauheeta, miten on aika mennyt näin nopeasti! Viime postauksestahan on ikuisuus! :o
En ala selittämään kovin yksityiskohtaisesti mitä me on tehty, sitä perusjuttua (maastoilua, juoksutusta, koulua ja esteitä), mutta parista jutusta saatte juttua.

Este tarkoituksella laitettu Saksan lipun väreihin..

Jälkeenpäin otettu kuva jo puoliksi puretusta esteestä.. alla lisää ;) Ja minä oon 173cm pitkä, en edes ole kauhean tappi :D

Olen käynyt töissä nyt parin viikon aikana myös kolme kertaa arkipäivinä, joka imee mehuja. Olen myös päässyt/joutunut (riippuen hevosesta.. :D) ratsastamaan ravureilla (3 eri suokkia + yksi lämpönen). Näistä syistä Onnin kanssa en ole jaksanut tehdä niin paljon, joten äiti ratsasti sillä edellisen viikon sunnuntaina (ei eilen).

Äiti on nuorempana ratsastanut paljonkin, mutta ei ole pitkään aikaan ratsastanut kunnolla. Onni meni tosi nätisti ja äiti uskalsi parempaan suuntaan jopa laukata! Yllättyi miten pientä laukkaa se osaa mennä.

Eilen Julia tuli meille käymään ja joutui heti kuvaajahommiin, kun hyppäsin Onnin kanssa korkeutta. Hypättiin viime keväänä korkeutta aina n. 110cm asti, mutta tällä kertaa uskaltauduin nostamaan esteitä vielä isommaksi. Verkkasin isohkolla ristikolla muutaman hypyn, jonka jälkeen siirryin tehtävään. meillä oli maassa puomi, jonka jälkeen otettiin yksi askel laukkaa ja sitten se 'korkeushyppyeste. Se oli heti alussa varmaan n. 90cm ja sen kanssa katsottiin puomin etäisyys kuntoon. Kun se saatiin sopivalle kohdalle, alettiin estettä pikkuhiljaa nostaa. Ensin kaksi reikää ja sitten hitaasti edistyen yhdelle reiällä.

Tässä säädettiin vasta väliä, en ilmeisesti osannut laskea yhden askeleen väliä oikein.. :D

Olen ihan tyytyväinen suurimpaan osaan lähestymisistä puomille, pari kertaa lähti vähän kaukaa tai astui hassusti, mutta muuten meni ihan nätisti. Esteen korkeuden noustessa mielessä ennen hyppyä oli aina pitää pohje kiinni ja toivoa, että hevonen hyppää. Onnilla ei ollut kuitenkaan ongelmia suorittaa mitään estekorkeutta, minä yritin vaan tuoda sen puomille hyvin ja antaa hevosen sitten suorittaa isompi hyppy rauhassa. On se kyllä niin hienoa, kun hevonen pelastaa kaikki ratsastajan mokat ja menee joka aidasta yli epäröimättä. Ei merkkiäkään ohimenosta tai pysähtymisestä, mikä on ihan mahtavaa!

Korotusta alkuperäiseen 3 reikää

Tässä korotusta 4 reikää

Ei sen esteen korkeutta siinä selässä niin edes tajunnut. Vaikka näin, että kannatin oli lopulta neljänneksi ylimmässä reiässä ja näytti ihan jo esteeltä, mutta näin ison hevosen selässä se ei silti vielä näyttänyt ihan niin pahalta. Jälkeenpäin mitattuna esteellä oli korkeutta n. 135cm, enkä olisi voinut itseni takia(kaan) jatkaa enää korkeammalle. Hyppy lähti jo niin paljon ylöspäin (tietysti kun on iso este), että oma istunta ei enää tuntunut alastulossa niin kovin hyvältä, vaikkei se videolta näytä mitenkään erikoisen pahalta (viimeinen hyppy). Eihän se muulla parane kuin treenaamalla, katsotaan, jos saisin sitä hiottua kuntoon ja voitaisiin jonain päivänä ylittää tämä korkeus ratsastajan paremmilla taidoilla. ;)

Tässä korotusta jo 6 reikää.

Videolta kaapattu, este tässä sen 135cm

Menin aika pitkillä ohjilla, tuntui, ettei kädet riitä antamaan myötäystä tarpeeksi, kun Onni käytti aika paljon kaulaa hypyissä. Mutta satakolmekymmentäviisisenttimetriä! Ihan hullua ja tosi siistiä! Olen niin tyytyväinen hevoseen! Esteen jälkeen hevonen sai isot taputukset ja kehuja ja loppuravit pitkillä ohjilla. Tänään mennään rauhassa maastolenkki ja huomenna Onni on varmaan vapaalla.

Harjoituskoulukisat Pisterillä

Kuva: äiti

Tosiaan päästiin kouluaitojen sisäpuolelle taas kokeilemaan, että miltä se meno maistuu. Kisat oli harjoituskoulukilpailut ja ne järjestettiin Pisterin tallilla Sastamalassa. Ratsastettiin siis helppo C, sama rata kuin viimeksi Vahannassa sekä lisäksi helppo B K.N. Special.
Varoitus: paaaaljon tekstiä! Odotin odottamistani kuvia kisoista facebookiin esille, jotta saisin blogiin matskua, siksi postaus näin myöhässä..Kuvia vain helposta C:stä, B:n kuvat julkaistaan myöhemmin.

"Jouduttiin" kilpailuiden myötä sitten johonkin lehteen, sillä sain äidin ystävältä parin päivän päästä alla olevan kuvan. Meistähän tulee julkkiksia! ;)

Onni ehti olla noin tunnin tarhassa ennen valmiiksi laittoa. Kun lähdin hakemaan sitä tarhasta, se ihan varmasti tiesi mihin joutuu: Ensimmäistä kertaa laitumen jälkeen se lähti tarhan perälle, eikä tullut portille vastaan! :D " En mee tohon autoon, mä haluun olla kotona ". Tallissa letitin hevosen ennätysnopeudella, 20 minuutissa, tein siis nutturat ja häntäletin. Manasin jo itsekseni päivää, kun tein hevoselle parittoman määrän sijasta kahdeksan sykeröä..!

Kilpailupaikalla sai heti varustaa hevosen. Verkat oli 20 minuuttia, aluksi ajattelin, ettei se mihinkään riitä, mutta noin kuumalla säällä en kyllä koko aikaa, varsinkaan B:n verkassa, käyttänyt ravailuun ja laukkailuun. Aluksi Onni kyttäsi tuomarin paikkaa tovin, mutta kun sain sen siitä muutaman kerran ohi, ei sen kanssa ollut enää mitään ongelmaa.

" Ei ei, toi tuoli-pöytähökötys on ihan hirvee.. Ja joku on tuol kulmassa kyykyssä ja *klik* vaan kuuluu ! " Kuva: Timo Nieminen

Oli toisaalta tosi kiva ratsastaa sama ohjelma, mikä mentiin jo keväällä, sillä arvostelusta näki heti, onko asiat parantunut. Toki onhan se vähän tuomaristakin kiinni, mutta eiköhän ne kaikki osaa hommansa.
Tällä kertaa tultiin alkutervehdykseen hyvin linjalla ja pysähdyksestä saatiin 8! Ensimmäisestä askeleen pidennyksestä sanottiin: "Hyvä ja tahdikas", mutta seuraavat pidennykset jäivät vähän vaisuiksi. Jännitän ilmeisesti huomaamatta jalkojani, jolloin en saa hevosta lähtemään pidennykseen keventämättä. Kotona ja verkassa tämä ihan onnistuu, mutta kai sitä radalla sitten jännitän.

Kuva: Timo Nieminen

Kolmikaarista olin tehnyt kotona ehkä kerran, joten se vähän pelotti, ilmeisesti kaaret olivat kuitenkin sopivasti saman kokoiset, vaikka taipuminen ja asetus jäivät vähän matkasta. Onni oli muutenkin koko radan ajan hieman jäykähkö.
Laukat meni ihan ok, olisi saanut laukata taas enemmän. Jotenkin Onnin tavallinen laukka hämää (isoa ja reipasta), jolloin jään helposti pitämään ja pyydän lyhyempää, vaikka täytyisi pyytää enemmän takaa eteen ja saada laukka pyöreämmäksi. Mutta en ole päässyt laukkaamaan Onnilla tunneilla vielä ollenkaan (paitsi esteillä), ollaan tehty hommia vain ravissa ja käynnissä, joten olen sitä vain itsenäisesti treenaillut ja silloin se helposti unohtuu.
Viimeisellä voltilla asetus ja taipuminen jäi taas vähän kyydistä. Lopputervehdys oli ihan ok.

Kuva: Timo Nieminen

" Noni äiskä, ooksä valmis sanoon moi tolle tuomarille? " Kuva: Timo Nieminen

Hevoselle kiitos ja poistuminen radalta. Sain viedä hevosen talliin odottamaan B:tä (aikaa reilut 2h ennen verkkaa), tosiaan talli on äidin hyvän ystävän. Riisuin varusteet, Onni nuuhkaisi naapurikarsinan sh-ruunaa ja alkoi sitten syömään heinää. Se kyllä kotiutuu mihin vain, kunhan sillä on edes yksi lajitoveri ja ruokaa turvan edessä! Aina syö ja juo reissussa, matkustaa hyvin ja muutenkin käyttäytyy tosi fiksusti. <3

Kun hevosella oli vettä ja ruokaa, ostettiin äidin kanssa meillekin syötävää buffetista ja mentiin katsomaan loput C:n radat. Onni aiheutti ihmetystä ja katselua kokonsa puolesta, meille naureskeltiin kun nousin tikkailta selkään. :D Ei siis ollut jakkaraa mukana, joten käytin autossa olevia tikkaita, en muuten tikkaita kyllä käytä.

Palkintojen jaossa minut kuulutettiin voittajaksi, vaikka itsellä oli radan jälkeen vähän semmonen "nojaa" fiilis, lähinnä juuri hevosen jäykkyyden takia, jolloin kaikki asetukset ja taipumiset meni ihan metsään. :o Saatiin puna-keltaisen ruusukkeen, pokaalin sekä korvakorut. Sain myös samalla meidän arvostelun, jossa luki 66,750%! Parannusta Vahannan koulukisoista siis 5,250 prosenttiyksikköä! Kotona sitten tajusin, ettei se rata nyt kokonaisuudessaan niin huonosti mennyt, eikä se tuosta videolta niin pahalta näytä.

Työntekoon keskittynyt hevonen ? :D Kuva: Timo Nieminen

Helpon B:n verkassa nostin kerran laukat ja ravailin vähän, sitten loput ajasta verkkasin käynnissä, päivä oli vaan niin kuuma. Annoin pitkät ohjat ja päästiinkin sitten aloittamaan aiemmin, kun kukaan ei halunnut verkata täyttä 20 minuuttia.

Tällä radalla hevonen ei ollut yhtä jäykän tuntuinen, mutta ei se nyt niin hyvin vieläkään asettunut. Omaa ratsastustahan siinä saa syyttää. Eikä hevonen missään peräänannossa kulkenut, vaikka vissiin B:ssä 'pitäisi', mutta ei se meitä niin haittaa, kyllä se siellä joku päivä kulkee, mutten nyt sitä kisoihin lähtenyt hakemaan vaan kokemusta. Ja harjoituskilpailut on hyvä paikka kokeille vähän haastavampaa, ei tarvi ottaa huonoa menestystä niin vakasti. :D

Kuva: Timo Nieminen

Tosiaan, B:n numerot vaihtelevat 5,5 ja 7 välillä, ainoat seiskat radalta tuli vasemmasta laukasta, jossa lukee myös "nyt hyvä ja pyöreä". Tuomari sanoi meille kisojen päätyttyäkin vielä, että siitä tulee hyvä, kun saan ratsastettua takaosaa alle ja että toisessa laukassa se oli jo parempi.
Tohelo kuski ratsasti 10m voltit liian suuriksi, ei saanut siirtymiä käyntiin kovin pehmeästi eikä osannut pysäyttää hevosta oikein linjalla. Omasta istunnastaan se kuitenkin taikoi numeron 7, vaikka se on ollut kaikissa muissa kisoissa (Onnin kanssa) 6 tai 6,5. Kunhan ne hartiat pysyisi takana ja leuka ylhäällä..

<3 Kuva: Timo Nieminen

Prosentteja tästä radasta kertyi 61,400 ja tällä kertaa se riitti kakkossijaan! Kymmenestä osallistujasta toiseksi ensimmäisessä helpossa B:ssä Onnin kanssa (minulle vasta toinen heB rata). Ei sitä voinut kun hevosta taputtaa, pakata se autoon ja suunnata kotia kohti! Pysähdyttiin matkalla vielä hakemaan jätskit, ja kotona Onni pääsi tuttujen kavereiden keskelle ja tarhaan syömään!

Kuva: äiti

Kuva: äiti

Päivän lemppari <3 Kuva: äiti

Sunnuntaina meillä on estekisat, joten seuraava postaus siitä, toivottavasti nopeammalla aikataululla, kuin tämä.. :D

Kuluneen viikon kuulumiset

Ollaan tehty viimeisen viikon sisään mukavasti erilaisia juttuja Onnin kanssa. Sunnuntaina kokeilin ohjasajoa ensimmäisen kerran. Aluksi se vähän katteli, että miksi mä sen takana kävelen, mutta tottui ajatukseen aika nopeasti. En tehnyt sitä kuin n. 20 min, joten ei se kovin liikunnasta käynyt. :D

Ilmoittauduin myös koulukisoihin, ne on äidin kaverin tallilla lauantaina.

Maanantaina ajattelin mennä rennosti koulua.. Mutta kentän viereen oli tuotu kolme mustaa lihansyöjälammasta, jotka määkäisivät (olivat siis ensimmäiset 20-30 min piilossa sisällä, mutta tulivat sitten pihalle vaanimaan Onnia) pari kertaa ja sittenhän IHAN KAIKKEA piti alkaa kyttäämään. Onni ei vielä ilmeisesti nähnyt mistä ääni tuli, joten kaikki esineet ja asiat kentällä ja ympärillä muuttuivat sapelihammastiikereiksi. Sittenhän se ei enää keskittynyt mihinkään. Kun sain kahden askeleen hyvän pätkän puolen tunnin vääntämisen jälkeen, heitin pitkät ohjat ja poistuin kentältä. Sitten se näki ne lihansyöjälampaat ensimmäistä kertaa ja pysähtyi kuin seinään. Hevonen ja lampaat vain tuijottivat toisiaan. Koko hevonen tärisi ja tunsin sen sydämen hakkaavan satulan läpi. Puolassa ei ilmeisesti ole lampaisiin törmätty. :D

Tiistaina hevonen sai rentoilla vapaalla, itselläkin oli niin huono mieli maanantain treenistä.

Eilen tein jotain, mitä en olekaan vielä tehnyt. Ratsastin Onnin kaksi kertaa, aamulla 9 aikaan käytiin kävelyllä pitämässä seuraa Vekille omistajineen ja iltapäivällä lämpöä uhmaten hypättiin vähän. Päätin jo aiemmin, että hyppään rataa. Lähinnä todistaakseni itselle ja ennen kaikkea huolissaan olevalle äidille, että Onni pysyy käsissä radan ajan. Ensi viikon sunnuntaina olisi siis tarjolla estekisat Pinsiössä, johon olisi myös tarkoitus osallistua.

Päivä oli tosi kuuma, joten verkkasin aika nopeasti ja rennosti, muutaman kerran puomin yli ja askellajit läpi. Sitten otin pari hyppyä ensin lankkuesteelle (4,9) ja sitten kolmoselle (Radasta kuva vähän alempana). Onni on alkuverkassa aina estepäivinä hyvin lahna, se ei jaksaisi edes ravata. Sitten kun este lyödään eteen, niin täytyy kuskin alkaa painamaan jarrua.

Verkan jälkeen annoin Onnin hengähtää ja kävelin muutaman kierroksen. Ei enää kiinnostanut herraa ne lihansyöjälampaat, kun oli esteitä hypättävänä! Aina se menee korvat tötteröllä yli mistä vain, jos vähän pelottaa, hyppy on isompi, mutta yli mennään!

Suunnitelmana oli tulla koko juttu kerran ratana läpi ja jos joku menee huonosti, ottaa se radan jälkeen uudestaan, ellei hevonen lähtisi viemään 6-0 radan aikana.

Ensimmäinen sarja tuli ihan kivasti. Pyrin ratsastamaan kaarteissa eteen ja ponnekaampaa laukkaa, jolloin esteelle sain odottaa (ja pitää vastaan ettei mene ihan ralliksi..). Kolmoselle ponnistuspaikka osui ihan hyvin kohdalleen. Nelosen ja vitosen väliin tuli neljä askelta. Jos olisin jaksanut purnata, olisin tullut sen uudestaan ja tullut reippaammin, jolloin neljä olisi sopinut tai ottanut kiinni ja tullut viidellä, mutta muuten hypyt oli ihan jees, joten annoin sen olla. Tie kutoselta seiskalle meni aika sisäpohkeen läpi jyräten, lapa edellä. Viimeiset esteet meni hyvin.

Onni näyttää pikkuselta tässä kuvassa :D

Otin linjan kutoselta seiskalle uudestaan, nyt sain kaarteessa pohkeen läpi, mutta hyppy seiskalle jotenkin lössähti, Onnin etujalat kolautti puomin alas, minä retkahdin kauniisti eteenpäin ja ohjat löystyi kilometrin verran. Onni otti siitä nokkiinsa ja heitti pienen pukin. Minä ilman toista jalustinta yritän istua äkkiä pystyyn. :D Äiti nosti esteen takaisin ja tulin vielä pelkän seiskan. 

Päästiin kentältä pois vasta, kun äiti talutti herran sieltä pois. Se raukka ei uskaltanut ohittaa kottikärryjä, jotka oli siirretty eri kohtaan. Ja sitten tuli ne lihansyöjälampaat.. :D Pihasta kun päästiin, alettiin kävelemään kotiin. Onni ei sano mitään traktoreista, rekoista, lumiauroista, autoista, moottoripyöristä tmv, joten en ollut huolissani, kun kuulin mopon tulevan meidän takaa. Vastaan tuli samaan aikaan auto peräkärryn kanssa. Mopopoika sitten fiksuna ajatteli, että kyllä tuosta ehtii tuon konin ohi ennen tuota autoa ja suhautti vähän liian lujaa vähän liian läheltä ohi. Onni alkoi teputtaa ja halusi juosta karkuun, mutta otin kiinni, jolloin se suostui paikalla teputtamiseen ja käänsi perän ojaa kohti.. Onneksi on fiksu hevonen, ei voi muuta sanoa !
Lenkin jälkeen Onni pääsi viileään suihkuun sekä jalkojen ja kavioiden hoitoon. Illalla käärin vielä sen jalat ja laitoin linimentit sinne alle.

Tänään olisi tarkoitus käydä rennolla maastolenkillä, huomenna kevyttä menoa pellolla, lauantaina kisat ja sunnuntaina herra on varmaan vapaalla.

Höntsäilyä pellolla

Piti oikein kääriä valkoiset pintelit kinttuihin, kun saatiin äiti räpsimään parit kuvat! Käytiin tänään höntsäilemässä taas pellolla, tein enemmän hommia ravissa ja laukassa kuin eilen. Ratsastettiin alkukäynnit tien päähän ja sieltä takaisin pellolle. Käynnissä Onni kulki ihan mukavasti, rauhallisessa tahdissa.

Raviin siirryttyä allani oli hyvin reipas ruuna. Toisessa päässä peltoa on isoja valkoisia mörköjä (yllä olevassa kuvassa näkyy), joita piti vähän joka kierroksella kaasutella karkuun. Toissapäivänä niitä ei niinkään kytätty, mutta tuuli ajaa asiansa.
Ravista sain muutaman ihan kivan pysähdyksen tehtyä, kunhan muistin pitää tarpeeksi vastaan ja pitää keskivartalon tiukkana

" Kato nyt äiti, nehän hyökkää vielä päälle !"

Kun vaihdoin suunnan, otin käyntiin ja tein muutaman pohkeenväistön väistättämällä takaosaa sisälle päin. Ravissa tähän suuntaan valkoiset möröt olivat vielä uhkaavampia, joten sain tehdä enemmän töitä, että keskittyminen pysyisi asetuksissa, eikä pää huitelisi taivaissa. Sain muutaman hyvän pätkän, kun Onni kulki itse aika "draivilla" eteen, mutta se oli silti melko rento. Hyvän pysähdyksen saatuani, kävelin pitkin ohjin ennen laukkoja

" Kyllä ne nyt juoksee mun perään, ihan varmana ! Älä pidä vastaan, minä juoksen karkuun! "

Päivän lemppariotos :)

" Kyllä en vieläkään luota, ettei ne hyökkää ja pure mun peppua... "

Miltä mun ryhti näyttää, kun en siihen keskity..

Mitä tapahtuu, kun muistan ryhditäytyä, jalka heittää tän satulan kanssa kyllä aika eteen

Ja sitten se ryhti taas katosi.. Välillä yritän väkisin tuoda jalkaa taaksepäin ja se onnistuu sekunniksi, sitten se taas valuu eteen..

Laukkaa otin enemmän kuin edellisenä päivänä. Laukkailin muutaman kierroksen molempiin suuntiin ja sillä saatiinkin vähän hikeä pintaan. Onni oli tosi innokas alusta asti ja annoin sen laukata isoa reipasta laukkaa. Nyt kun olen ratsastanut pienemmillä hevosilla, en ihan heti löydä niitä vatsalihaksia sieltä jostain.. Joudun keskittymään paljon siis siihen, että pystyn istumaan hevosen selässä kunnolla. Sitten, kun se onnistuu, pystyn kontrolloimaan hevosen vauhtia pitkälti istunnan avulla. En päässyt istumaan kunnolla kun välillä parin askeleen ajaksi, mutta kyllä se hallinnassa ohjilla silti hidasti kun pyysi.

Meille tuli äidin ystäväperhe vierailulle, joten heille sitten täytyi vielä näyttää, miltä se laukka näyttää. Siinä vaiheessa Onni innostui ja tunsin, kuinka se tuli vahvemmaksi edestä. Jos olisin päästänyt, niin kyllä olisi pienet pierupukkilaukat tullut ja minä olisin varmaan siinä vaiheessa jalkautunut ja antanut hevosen suorittaa itse GP-liikkeensä.. ;) Loppuraveissa päästin hevosen vielä venyttäämään alas, kun annoin sille pitkän ohjan kierroksen ajaksi. Käppäilin tien päähän vielä loppukäynteinä ja palasin talliin.

Kevyesti olen pyrkinyt aloittamaan meidän liikutukset. Tänään, perjantaina käytiin jo aamulla rennolla kävelyllä metsissä. Lauantain ja sunnuntain Onni varmaan möllöttelee vain tarhassa, kun minä olen töissä. Ellei tämä ystäväperhe halua ratsastaa, sitten Onni joutuu taas alkeisratsun hommiin. Kyllähän sekin siltä tuntuu sujuvan. :)