Frankker 2008-2016

Tasan kaksi kuukautta sitten lähdin töihin haikein mielin. Yksi tallin hevosista oli kipeänä, eikä ihan kuka tahansa, vaan Frankker. Hevonen, joka oli ollut tallissa yhtä kauan kuin minäkin, kummatkin saavuimme tantereelle neljä vuotta sitten, vuonna 2012. Alkujaan en saanut juuri Frankun kanssa pelata, ori oli aika virkeä tapaus ja minä olin suht. kokematon 16v. tytöntyllerö. Ajan kanssa aloin pikku hiljaa tutustua oriin enemmän, enkä kyllä valehtele, kun sanon, ettei F ollut mun lemppari.

Pikku hiljaa F "kasvoi muhun" ja aloin ihan pitää orista. Sen jälkeen, kun ori tuli takaisin treeniin jalkavammansa parannuttua, siitä tuli itse asiassa yksi lemppareista. Varsinkin, kun sen kohdalla pyydettiin "extrahoitoa", milloin kylmätä, kääriä, rasvata, pestä... Ihan viikonloppuisinkin. Sitä hoiti kuin omaansa, vaikka hoitaahan niitä muitakin parhaansa mukaan. Siitä huolimatta hevosesta tuli jotenkin "tärkeämpi". Lähdin ravireissuillekin mukaan, vaikken ollut koskaan aiemmin niille raahautunut. Olihan tuo ihan hyväkin hevonen.

Ori viimeisessä lähdössä Turun kunkkareissa.

Kyseessä oli siis torstai, kun kaikki hevoset oli hoidettu, lähdin klinikalle. Heti sinne päästyäni saatoin arvata mistä orin löytää. Kävelin sen karsinalle ja siitä huomasi heti, ettei kaikki ole hyvin. Sain luvan katsella orin hoitotoimenpiteitä ja tunnin verran olin siinä vieressä ottaen kuvia mistä pyydettiin ja pidin F:n riimusta. Mun piti lähteä ruokkimaan hevoset töihin, joten päästin irti riimusta ja taputin orin kaulaa. Päässä käväisi nopeasti ajatus, että tämä oli viimeinen taputus minkä oriille annoin.

Illalla töiden jälkeen kapusin sänkyyn ja juuri, kun olin laittamassa puhelinta pois kädestäni, puhelimeni värähti viestin merkiksi. Omistajalta tuli viesti: Frankker oli poissa. Laskin puhelimen tyynyn viereen samalla kun kyynel vierähti poskelle. Seuraavana päivänä oli outoa lähteä töihin, yksi "omista" ei enää ollut tulossa takaisin. Kasasin viikonlopun aikana orin tavaroita yhteen omistajia auttaakseni, tyhjäsin sen karsinan puruista ja otin nimikyltin talteen. Ehkä se siinä vähän helpotti, ettei ovessa ollut enää mitään orista muistuttavaa. Siitä huolimatta karsinan ohi kävellessä aina katsoo sitä tyhjyyttä, mikä siellä ammottaa.

Parhaillaan ori taisteli viimeiseen senttiin asti.

 Myös omistajat kirjoittivat asiasta hevosurheiluun, johon pääset klikkaamalla tästä.

Lepää rauhassa Frankker.. <3

Kuninkuusravit -kuvapostaus

Turus oli pari muutaki !

Huimariina

Tuli-Karkelolla oli ihan huiput varusteet! :D

Pörnä-tyttö

Noriko & muut kuningatarehdokkaat ryhmittäytymässä auton taakse

Saaga S

Saaga S:n rinnalta Akaasia puristi niukkaan voittoon.

"Hei tuttuja !"

"Moooorjes!" -Hullumies

Vitter

Köppinen

Elias Intomieli

Hui

Orit 1609m. Johtava Marat, rinnalla Vitter.

Edellisessäkin postauksessa nähty, Vitterin ilme mailin jälkeen.

Frankker

Ilmapallo karkasi. Näitä muuten täytyy kehua, oli aika käteviä kun näkyi kauas ja heti tiesi missä on mitä! :)

F ja satapäinen yleisö.

Heh, mistä tän roolin saa? :D

Kuvapainotteinen ravipostaus

Tiistaina juostiin taas kilpaa. Tällä kertaa juoksi jälleen Frankker sekä Huuman. Huuma oli 7, tosin oli tuntunut paljon paremmalta ja näyttikin, varsinkin alussa, oikein kivalta, kun ennen taukoa.

Frankker oli hyvä kakkonen kuolemalta! Ykköseltä lähti hirveä kiri loppusuoralla, joten haastajaksi F:stä ei (vielä) ollut.

Huuman lähdön kolme parasta ja vielä oikeassa järjestyksessä!

Lämmittely ohitse, pieni paussi ja takaisin radalle!

Ehti sitä kuvaamaan pari hassua muutakin.

Ebby Ride & Antti Teivainen

En juuri koskaan pelaa raveissa mitään ja jos pelaan, se on tyyliin eurolla voittajaa. :D Nyt kuitenkin päädyin lopulta pelaamaan kaksaria Frankkerin kautta ristiin (=Frankkerin oltava 1. tai 2. ja kuka tahansa muu voi olla sitten toisena tai ensimmäisenä). Jännitinkin lähtöä tavallista enemmän, olihan siinä 9 euroa pelissä mukana. ;) F piti varmasti kakkospaikan haastajat takanaan ja meikäläinen lähti innosta heiluen hakemaan voittorahoja! Melkein 40€ rikkaampana oli kiva lähteä kotiin, piti heti laittaa Marillekin onnittelut kakkosesta ja hehkutus meikäläisen voitosta. :D

Porin reissu

Perjantai 17. päivä, vihdoin koitti se päivä, että pääsin Marin mukaan raveihin! Sanoin jo joskus viime keväänä, että voisimpa joskus lähteä kuvailemaan Frankkerin lähtöä, mutta ori loukkasi jalkaansa ja pääsi vasta nyt takaisin tosi hommiin. Ravit oli Porissa, joten meidän piti lähteä viimeistään neljältä. Harjasin F:n valmiiksi ja tarkastin listan tarvittavista tavaroista läpi vielä starttipäivänä moneen kertaan. En ole koskaan ollut yksin vastuussa tästä hommasta enkä todellakaan halunnut unohtaa mitään. Pakkasin kielisiteitäkin kaksi, jos toinen vaikka sattuisi menemään poikki. :D

Ajomatka sujahti ohi yllättävän nopeasti. Porissa sää oli samanmoinen kuin Teivossa, pilvinen, melko lämmin ja hieman sateinen. Meidän tallista oli mukana myös Linda, joka lähti matkaan puolisen tuntia ennen meitä. Oria kun ei viitsi laittaa samaan autoon tamman kanssa, tai ainakaan tätä yhdistelmää. Linda oli viereisessä katoksessa, mikä toi oman lisämausteen hommaan. Frankkeri tunnisti heti oman tallin tamman ja oli tosi orina paikalla. Viriteltiin heppojen väliin loimesta "väliseinä", joka onneksi teki tehtävänsä ja rauhoitti villiä poikaa.

Kun herra oli valjaissa ja Mari kärryillä, ehdin kuvailla Lindan lämmittelyä ja seuraavaa lähtöä, joka sattui olemaan monte lähtö! Niitä on hauska seurata. :) Tykkään jostain syystä Porin radasta tosi paljon.

Jätkät seuraa kun naiset vetää montea :D

Linda oli lämmittelyssä oma itsensä. Katselin takasuoralta vielä F:nkin lämmittelyn ja ihan hyvinhän tuokin näytti hölkkivän. Korvat pystyssä ja pirteästi ainakin! Sanoin lämpän jälkeen Marille, että taidan juosta Lindan lähdön jälkeen etusuoralle kuvaamaan Frankun juoksun, sen manatun lähtölaukan, joka menisi pitkäksi.. ;)

Näitä kuvia oli hauska ottaa, tykkään "leikkiä" tarkennuksella! :)

Lämmityksen ja lähdön välissä oli sopivasti aikaa katsoa, että tavarat on suunnilleen omissa paikoissa ja kääriä pintelit. Missään vaiheessa ei ollut kiire, sai tehdä kaikessa rauhassa, vaikken minä hirveästi tehnytkään. Lämmittelystä takaisin tullessa pojassa oli vielä virtaa jutella tytöille. Tai siis tytölle, Lindalle, joka huomaamattomasti yritti jutella takaisin. Pian olikin aika jännittää Lindan lähtö. Linda oli lähdössä 5 ja F heti sen jälkeen lähdössä 6.
Linda avasi reippaasti, pääsi takasuoralla joukon vetäjäksi ja taipui lopussa toiseksi tehden hyvän juoksun.

Viimeisellä lenkillä

Lähdin hymyssä suin käppäilemään etusuoralle ja sinne päästyäni suomenhevoskatras marssi esittelyyn. Odotukset ei ollut kovin korkeat, lähes vuoden starttitauko tarkoittaisi väistämättä pirteää hevosta ja lähtölaukan mahdollisuutta. Tasainen suoritus riittäisi omistajille (ja tälle katsojalle) vallanmainiosti. Kun lähtöauto kiihdytti pois hevosten alta oli pakko hymyillä, F ei laukkaa! Se pääsi lopulta hyvään paikkaan parijonossa ja hyökkäsi kolmannelle radalle viimeisellä kierroksella takasuoralla. Sieltä se pungersi tosi hyvin ja ehdin jo toivoa tuleeko voittomatsiin. Ei nyt sentään, mutta taisteli itsensä hienosti toiseksi! Kaksi kakkosta! Ei huonompi Porin reissu. Täytyy lähteä useammin mukaan ravireissuille. ;)

Lähdön voittaja, Costello

Nippa nappa toinen!

Kävelin takaisin katoksille ja näin Marin Frankun kanssa kävelemässä ja näytin peukkua. Takaisin sain leveän hymyn ja peukun. :D Tauolta palattiin paremmin kuin hyvin ja jalat on olleet sen jälkeen *kop kop* hyvät.

Kotimatkalla meinattiin ajaa hirvikolari, kun aikuinen naaras päätti juosta tien yli. Kaikki 5 istuttiin autossa hiirenhiljaa, yksi puhui puhelimeen, mutta hiljeni, kun näki hirven syöksyvän pusikosta. Kuin hidastetussa elokuvassa hirvi harppoi asfaltilla, me vain katsottiin ja odotettiin, että osuuko vai eikö osu. Auton ja hirven väliin ei loppujen lopuksi jäänyt paljoa 1,5m enempää, mutta onneksemme jäi juuri tarpeeksi. Jos perässä olisi tullut toinen tai tämä hirvi olisi tehnyt päätöksensä tien ylityksestä sekuntia myöhemmin, olisi ollut tarjolla hirvenkäristystämuhennosta suoraa konepelliltä..

Tallille päästyämme lisäilin vielä hevosille heiniä, autoin tavaroiden purkamisessa ja suuntasin kotia kohti.