Muutoksen tuulia

En olisi koskaan ajatellut, että näin tässä käy. Sain "vahingossa" työpaikan. Amerikasta. Lähtö on näillä näkymin 18.3 eli alle kahden viikon päästä. Pääsen tällä viikolla vielä ostamaan lentoliput ja se on sitten sillä selvä. Viisumi on hommattu, laukun pakkausta jo ajateltu ja hevosellekin on keksitty paikka.

Tänään Onni pakattiin koppiin ja vietiin uuteen kotiin. Myymään sitä ei suostu kukaan meidän perheestä, mutta pihankoristeeksikaan ruunaa ei haluttu jättää. Niinpä Onni lähti ylläpitoon, 7km päähän meiltä kotoa. Poika viettää nyt elämäänsä Heidi Mäkisen ratsutallilla Heidin omana ratsuna ja tekee siinä ohessa osaavampien tunteja. Kun otettiin Onni autosta ja laitettiin tarhaan, se ei huutanut, ei riehunut, vähän uusi heinäloota jännitti, mutta muuten se oli oikein tsillisti. Ihan kuin olisi aina asunut siellä. Sitten se sai heinää ja alkoi tyytyväisenä syömään. Sinne se sitten jäi, heinää mutustamaan ja katselemaan uusia maisemia.

Käytiin räpsimässä tänään vikat yhteiskuvat.

Tuntuu hassulta olla kotona nyt vielä pari viikkoa ilman hevosta. Mitä sitä normaalisti edes tehdään?! :D Kunhan saisin kunnialla suoritettua vielä 2 kurssia koulusta, niin sitten voi lähteä hyvillä mielin!

Tosiaan, törmäsin sattumalta Facebookissa ilmoitukseen, jossa tarjottiin heppaihmiselle työpaikkaa USAsta. Innokkaana sanoin äidille: "Nyt kun ei olis koulussa!" Puoli tuntia pyörittelin asiaa päässä ja laskelmoin; jos voin lähteä Maaliskuun puolessa välissä, niin sitten voisin mennä. Pistin viestiä "Eihän siitä haittaa kysyä lisää.." -mielessä. No sain viikonlopun aikaa miettiä, että lähdenkö vai enkö. Vaikka vähän mietinkin, että uskaltaako, niin päätin lähteä.

Työ on siis hevoskasvatustilalla ja työ pyörii varsojen/nuorten hevosten ympärillä (ravurit & peitsarit). Keväällä valvotaan kymmeniä varsomisia ja syksyllä valmistellaan 1-vuotiaat huutokauppoihin, jalostusoreja tilalla ei ole. Jos maaliskuussa lähden, töitä on tarjolla seuraavat 9kk, eli kotiin tulen jouluksi. Paikkana toimii Kentucky (hiljaa mielessä unelmoin Kentucky Derbyn visiitistä, mutta kattellaan..). Mikäpä sen parempaa kuin hevoset ja USA. Viihdyn lätäkön toisella puolella hyvin ja hevoset on se mun juttu.

Että semmosta. Bloggaus ei toivottavasti jää, se vain muuttaa vuodeksi Amerikan touhuihin. Kevään vapaapäivät menee varmasti kuvaten pikkuvarsoja aamusta iltaan.. :D

Sitten, kun siellä on hetken ollut touhuamassa, oisko mitään joku siihen työhön ja paikkaan liittyvä q&a?

Hei me hiihdetään!

Mitä tapahtuu kun yhdistetään 4 kaverusta ja hiihtoratsastuksesta tietämätön hevonen?

Vaikka kuva ehkä toisin kertoo, ei tapahtunut mitään kamalaa. Onni oli aivan mahtava, mitä nyt pari kertaa heitti pukkeja, jotka nekin vaikutti innokkuudelta. :D

Omasta mielestä ehdottomasti paras ratsastuskuva meistä tähän asti!

Sain siis tovi sitten hullun idean ja kysyin Helenaa sitten hiihtämään laukkaavan hevosen perään. Saatiin kasaan myös pari muuta kaveria ja viime perjantaina koko porukka saapui Pinsiön metsään testaamaan tuota vauhdin hurmaa. Aloitettiin ihan vain vetämällä pulkkaa Onnin perässä, sitten pistettiin liinat ja käveltiin niiden kanssa lyhyt kieppi. Koska Onnia ei mikään haitannut, laitettiin eka ihminen pulkkaan istumaan ja eikun peltoa ympäri. Ensin käyntiä ja pienen pientä ravia. Kun pari kierrosta mentiin rauhassa, päästiin enemmän vauhtiin ja lopulta tultiinkin ihan laukassa.

Helenalle löin päähän GoPron, ainoa joka meni suksillakin, Paulina ja Timi sai kuvata etäältä ja istua pulkassa. Kaikilla meillä oli ihan hurjan hauskaa! Vaikka meikä istuikin vaan selässä, hymy oli silti korvissa.

Toka pulkkalainen kyydissä.

Aloituskuvan jälkeinen kamppeiden keräily. Onni onneksi malttoi seistä aika hyvin odottamassa.

Kun heppa joutui vetohommiin, ei se ollut paljon ohjalla. :D

Sitten sukset jalkaan ja menoks!

Perämies kaatu, kuski nauraa ja hevonen kyttää :D

Nauratti

Turbulenssia!

Kavalettitreeniä ja "flunssaa"

Pari viikkoa sitten, perjantaina, uskalsin lähteä melko kevyeltä liikutukselta estevalkkuun. Mietin jo jättäväni sen väliin, kun hevonen oli ollut kipeänä ja lomaillut lähes viikon. No lähdin kuitenkin ja päästiin laittamaan Onni ensimmäistä kertaa meidän koppiin! Me siis myytiin tuo hevosauto ja ostettiin vanha jenkkikoppi, joka on täynnä luukkua ja ikkunaa. Kaiken kukkuraksi se on vielä punainen! Lisäksi piti sitten ostaa vetoauto, joten perhe sai lisäystä Jeepistä.

Ei mitään tietoa oliko Onni ollut ennen kopissa, luultavasti ei, kun katseli hetken, että uskaltaako mennä sisälle (autoon kävellyt aina suoraa). Pari kertaa piti ruunaa suoristaa lastaussillalla ja koska koppi poikkeaa hieman normaalista, lastattiinkin eri tavalla. Minä houkuttelin laidan toisella puolella Onnia sisälle, äiti katsoi ettei astu laidalta ohi ja isapuoli piti narusta kiinni etuosassa. Kunhan Onni vaan sai etujalkansa koppiin sisälle, käveli se mutustamaan pöydälle jätetyt porkkanat. Takaisin tullessa oli jo helpompaa ja käveltiin sisään melkein suoraa.

Estevalmennus oli meille lähinnä kavalettivalmennus, sillä esteet oli tosi pieniä. No saatiinpahan tekniikkatreeniä.. Oma motivaatio oli kyllä karkuteillä, olisiko sitten johtunut esteiden korkeudesta tai siitä, että hevonen vaan juoksi alta. Ja sekin siksi, että sen piti antaa tulla esteelle reippaasti. Mutta silloin se lähtee esteen jälkeen. Pienet esteet ei myöskään jarruta Onnia yhtään, vaan suorastaan kannustaa sitä juoksemaan läpi, isommilla se joutuu itsekin vähän keskittymään. Loppua kohden vähän parani ja viimeinen rata oli ok. Ei missään nimessä kuitenkaan hyvä.

Sitten, viime torstaina Onni köhäsi taas muutaman kerran.. Ja perjantaina yski niin paljon, etten tehnyt juuri mitään, jouduin perumaan Laurankin tulon sunnuntailta. Virtaa ruunassa on kuin pienessä kylässä, se vetää tarhassa hullun runtua, mutta ratsastaa ei viitsi, kun yskä on niin tuskaisen kuulosta. Ihan kuivaa yskää, ei yhtään räkäinen, ei kuumetta, eikä edes todellakaan väsynyt hevonen. Kipaisen moikkaamaan eläinlääkäriä tänään ja kysyn, pitäisikö jotain tehdä. Edellinen yskä kesti parisen viikkoa, se pysyi pois pari viikkoa ja nyt lähti uudestaan? Tallikaverilla on nyt jalat turvoksissa (sillä oli myös samanmoinen yskä silloin kun Onnillakin), olisiko sitten jonkin sortin virus.. :p

Ihan ratsastamatta ei sentään tarvi olla, sillä Luksun omistaja viettää lomaa viikon ajan ja lupasin liikuttaa papparaista. Se on kyllä niin hauskan hidas (vaikkakin menikin reippaasti Luksuksi), kun Onni on semmonen hiihtäjä, ettei toistaiseksi kukaan ole pysynyt perässä. :D Se ihan hörisi kun hain sen tarhasta sunnuntaina, kai luuli saavansa ruokaa!
Suunnittelin jo joku päivä meneväni rauhakseen muutaman puomin kentällä ja toisena voisi vaikka vähän ravailla jossain metsän perällä, laukkaa en viitsi ottaa ainakaan ilman olympiaa. Vanha herra osaa vetää päänsä alas ja pukittaa varsinkin uusien ratsastajien alla.. :D

Kesällä laitsalle päästessä

Auringonlaskussa laitumella

.. <3

Jaksoin ottaa pari viikkoa sitten kameralaukun harteille, kun ratsastin Onnin ilman satulaa lenkin jälkeen takaisin laitumelle. Kaavailin jo varsinaisella lenkillä kaunista auringonlaskua ja laitumelle saavuttua usvakin oli kauniisti laskeutunut pellolle. Taivas muistutti väreiltään hattaraa ja kuvistakin paistaa läpi vaaleanpunainen.

Hevoset ovat nyt taas kotona, tuotiin ne huonojen säiden perässä sisälle yöksi, mutta sen jälkeen ne onkin viettänyt aikaansa tarhassa. Laitumelle ei enää pitkäksi aikaa kerkeä, sillä meille saapuu uusi asukki. Ensi viikolla meille muuttaa vanhempi pv-ruuna, joka sekin vissiin vähän vaivanen. Täällä on tosin kaikki muutkin vaivasia. Tänne vaan, sekaan sopii vallan mainiosti! Ei olla siis ostettu uutta hevosta, vaan kyseessä on vuokralle muuttava yksilö. Saadaan Onnin kanssa pitkästä aikaa maastoseuraa, koko kesä ollaan menty yksinään.

Voisin kirjoitella joku päivä koulunkäynnistä postausta sillä pikku hiljaa tässä alkaa pääsemään asioista kiinni, samoin kuin yksi postaus on tulossa sunnuntain ratsastustunnista. Ensi sunnuntaina suuntaan katsomaan Tuuriin Miljoona hevosta eli sieltäkin tulossa varmaan oma postaus! Yritän saada jonkun ystävän kuvaamaan tässä heti ensi viikolla kenttäilyä, jotta saataisiin vähän kuvitusta tuntipostaukseen. Jos oikein ryhdistäydyn, osallistun torstaina järjestettäviin rataesteharkkoihin ja 4.9. olisi ihan kisatkin tarjolla! Nyt kuitenkin takaisin laidunkuvien pariin.

Esterataharkat TO 28.7.

Torstaina vietettiin aikaa Pipuran esterataharjoituksissa samaisella tilalla kuin kaksi viikkoa sitten kouluharkoissa. Kun hain Onnin laitumesta talliin, se melkein nukkui käytävällä. Halusin olla paikalla jo 17:40 (verkka alkoi 18:00 ja radan kävely oli ennen sitä), varasin matkaan 55min. Hyvä että varasin, sillä herra käveli taas niiiin hitaasti, että matkaan kului 50min. Matkalla näkyi myös tuttuja, nimittäin Nikke Nokkela oli tien vieressä laitumella! Olipa hauska nähdä pikkuruunaa taas. :)

Innostunut lenkille lähtijä :p

Niketin ja Onni <3

Paikalle päästyä sainkin käydä kävelemässä radan heti, sillä se alkoi olla rakennettu. Onnia pidettiin kiinni 'henkilökunnan' toimesta, joten ei sentään hevosen kanssa tarvinut sitä kävellä. Kolme tosi tiukkaa kurvia ja kahdelle vikalle kivat pitkät tiet, että sai ratsastaa vähän eteen.

Numero jälleen sillä puolen, mistä hypätään. Matkan omin jaloin mitatut.

Verkkailin aika rauhakseen ja vähän sileällä. Muutamia siirtymisiä, välillä vähän eteen ja välillä lyhentelin. Oikealle verkkaeste oli este nro 2 ja vasemmalle 8, oikeasta kierroksesta aloitettiin. Hyppäsin kummankin esteen 4 kertaa. Aloitettiin korkeudesta 65-70cm ja siitä nostettiin aina 90cm asti. Meitä oli vain neljä ratsukkoa (eri korkeuksissa tosin), joten verkattiin kaikki samassa. 

Okserille olisi riittänyt kolmekin hyppyä (8), mutta ensimmäisellä Onni kolautti takapuomi ja halusin sitten tulla sen vielä uudestaan. Se olikin ainoa kerta kun puomit heilahti.

Päivästä on kaksi hyvää kuvaa, tämä ja perus hyppykuva, muut on tosi epätarkkoja.. :p

Kisarata oli siis 90cm. Jouduin odottelemaan puolisen tuntia omaa vuoroani ja sen ajan käppäilin rauhakseen pihassa. Hyppäsin vielä kakkosen ennen rataa. Kun pilli vihelsi, se rauhallinen Onni innostui ja suuntasi korvat pystyssä ensimmäiselle esteelle. Kyllä se tietää, koska ollaan radalla! Ykkönen ja kakkonen tuli ihan hyvin ja sitten alkoi se keskittyminen siihen kääntymiseen.. :D

Kakkoselta kolmoselle tie tuli tosi tiukaksi ja tuntui ihan kun oltaisi käännytty paikallaan. Pyysinkin tiukan kurvin jälkeen esteellä vähän maiskauttamalla eteen, ettei tarvisi hypätä paikaltaan. Jäin hieman jälkeen ja ohjat piteni hypyssä, mutta nelosen jälkeen sain niitä taas korjattua. Vitoselle oli hieman suurempi käännös, vaikkakin tiukka sekin. Kutoselle oli taas tiukkaa, mutta hyvin Onni kuuntelee vaikka onkin vahvasti ohjalla. Seiskallekin mulla oli tarkoitus laskea askeleet mutta yllätys en muistanut siihen keskittyä. :p Kasille ja ysille ratsastin eteen ja tasapainotin vain lähestyessä muutamilla puolipidätteillä.

Ei tietoakaan aiemmasta puomin kolautuksesta ! :D

Käteen jäi jälleen puhdas ja mielestäni ihan hyvä rata! Hevonenkin vaikutti iloiselta. Onni saikin kehuja toisen ratsukon taustajoukolta, oli kuulemman kivan näkönen hevonen. :)
Kotimatkalla meidän suitsien poskiremmi meni poikki (matkaa oli jäljellä reilu 3km) ja soitin äitiä tuomaan toiset suitset. Vaihdettiin suitset Niken laitumen vieressä ja jatkettiin matkaa. Kotona hevonen sai ansaitun ruokansa samalla kun seisoi letkuissa, ja pääsi sitten takaisin laitumelle Saagan luo! Meikäläinen oli kotona n. klo 21, eli jälleen tuli aika pitkä päivä (lähdin hakemaan hevosta vähän vaille neljä). No, otetaan loppuviikko rauhakseen. ;)

Värväsin itselleni "jo" kyydin sunnuntain kunkkareihin, eli näen ainakin Huin vikan lähdön! Ja onhan tuonne aina mukava päästä, isot ravit ja siisti tunnelma. :) Tässä vielä pari epätarkkaa kuvaa radalta, klikkaamalla saa suuremmaksi.

Harjoituksena koulurata

Meillä oli eilen, torstaina, koulurataharjoitukset. Olin päättänyt, että jos hevonen toimii tiistaina, voin mennä C:n lisäksi B merkin kouluohjelman. No tiistaina ei toiminut, hevosella ei ollut ehkä paras mahdollinen päivä, mutta mun alkuverkka ei todellakaan ollut sitä parasta. Keskiviikkona Onni sai olla vapaalla, sillä herra on parhaimmillaan kentällä kun on saanut chillata edellisen päivän!

#Onniaeikiinnosta

Mun verkka alkoi vasta 18:20, mutta lähdettiin hakemaan heppa jo puoli neljältä laitumesta. Harjailtiin se, laitettiin vähän shine:a, letitin hännän ja leikkasin siilin. Hain Julian meille ennen starttia ja näin sain kaverin ja hovikuvaajan paikalle. :)

Matkaan päästiin 16:45. "Kisa"paikka on siis n. 4 km päässä meiltä ja halusin kävellä sinne, pitkät alkukäynnit ei tee yhtään pahaa! Kaiken lisäksi meidän hevosauto myytiin, eikä uutta kuljetuskaveria ole vielä saatu. :D

Kai sitä kahden vuoden jälkeen täytyy noiden takajalkojenkin alkaa tehdä hommia :D

"Omg tuolla on jellonia tai jotain..!"

Onnille ei riitä 20min verkka, joten n. tunti ennen meidän varsinaista verryttelyä saavuttiin tuohon kentälle, missä ollaan käyty muutenkin (siitä on kisapaikalle noin kilometrin verran). Verryttelin siinä n. 20 minuuttia kaikissa askellajeissa, tein muutamia siirtymisiä ja ratsastelin radan osia. Onni tuli yllättävän helposti lyhyellä ohjalla ylös ilman sitä vetokilpailun tunnetta ja oli muutenkin tosi kiva ratsastella. Käpyteltiin sitten ottamaan muutamat kivat yhteiskuvat koivukujalle ja suunnattiin sitten varsinaiseen verkkaan. Näytin ensin kaikki kentän pelottavat kohdat ja jatkoin samalla linjalla toisessa verkassa.

Yhteiskuvat tulee omaan postaukseen! Muuten tästä tulee tooooosi pitkä. :D

Hetkeksi pääsi omakin jalka karkaamaan. :D

Rata kokonaisuudessa sujui hyvin, omasta mielestäni tasaisin ja siistein rata mitä ollaan tehty, vaikka parhaita prosentteja tästä ei irronutkaan! Ylivoimaisin numero paperissa on 6,5, mutta numeroita on 5,5-7, tuomari on kuulemma aika tiukka, eli saan olla ihan tyytyväinen rataan. Ilokseni saatiin ensimmäisestä laukannostosta 7 ja samoin yhdestä askeleenpidennyksestä. Olen työstänyt viimeaikoina paljon nimenomaan nostoja, että saisin ne sujumaan paremmin ja samoin askeleen pidennyksiä. Pikkuhiljaa paranee.. Oma istunta pysyy koulusatulassa tänä päivänä jo ihan siedettävästi kasassa, ei enää hirvitä julkaista ratsastuskuvia omalta osalta.. :D

Olen erityisen iloinen tuosta askeleenpidennys keventämättä, sillä sehän lähti jopa eteenpäin! Pientä hyytymistä loppua kohden, mutta muistan kun se jäi aikanaan Vahannassa ja myöskin viime syksynä hyvin vaisuksi. Pysähtyminen tuli lähes tasajaloin ja peruutus lähti kerrankin suoraa! Radassa oli omasta mielestäni paljon positiivista ja paperissakin luki lopussa: "Hyvin ratsastettu!" hymynaaman kera. :D Prosentteja ropisi radasta tasan 64%. Tuossa vielä alla rata videolla, kuvat oli kaikki verkasta!

Onniakin hymyilytti..:)