Kuluneen viikon kuulumiset

Ollaan tehty viimeisen viikon sisään mukavasti erilaisia juttuja Onnin kanssa. Sunnuntaina kokeilin ohjasajoa ensimmäisen kerran. Aluksi se vähän katteli, että miksi mä sen takana kävelen, mutta tottui ajatukseen aika nopeasti. En tehnyt sitä kuin n. 20 min, joten ei se kovin liikunnasta käynyt. :D

Ilmoittauduin myös koulukisoihin, ne on äidin kaverin tallilla lauantaina.

Maanantaina ajattelin mennä rennosti koulua.. Mutta kentän viereen oli tuotu kolme mustaa lihansyöjälammasta, jotka määkäisivät (olivat siis ensimmäiset 20-30 min piilossa sisällä, mutta tulivat sitten pihalle vaanimaan Onnia) pari kertaa ja sittenhän IHAN KAIKKEA piti alkaa kyttäämään. Onni ei vielä ilmeisesti nähnyt mistä ääni tuli, joten kaikki esineet ja asiat kentällä ja ympärillä muuttuivat sapelihammastiikereiksi. Sittenhän se ei enää keskittynyt mihinkään. Kun sain kahden askeleen hyvän pätkän puolen tunnin vääntämisen jälkeen, heitin pitkät ohjat ja poistuin kentältä. Sitten se näki ne lihansyöjälampaat ensimmäistä kertaa ja pysähtyi kuin seinään. Hevonen ja lampaat vain tuijottivat toisiaan. Koko hevonen tärisi ja tunsin sen sydämen hakkaavan satulan läpi. Puolassa ei ilmeisesti ole lampaisiin törmätty. :D

Tiistaina hevonen sai rentoilla vapaalla, itselläkin oli niin huono mieli maanantain treenistä.

Eilen tein jotain, mitä en olekaan vielä tehnyt. Ratsastin Onnin kaksi kertaa, aamulla 9 aikaan käytiin kävelyllä pitämässä seuraa Vekille omistajineen ja iltapäivällä lämpöä uhmaten hypättiin vähän. Päätin jo aiemmin, että hyppään rataa. Lähinnä todistaakseni itselle ja ennen kaikkea huolissaan olevalle äidille, että Onni pysyy käsissä radan ajan. Ensi viikon sunnuntaina olisi siis tarjolla estekisat Pinsiössä, johon olisi myös tarkoitus osallistua.

Päivä oli tosi kuuma, joten verkkasin aika nopeasti ja rennosti, muutaman kerran puomin yli ja askellajit läpi. Sitten otin pari hyppyä ensin lankkuesteelle (4,9) ja sitten kolmoselle (Radasta kuva vähän alempana). Onni on alkuverkassa aina estepäivinä hyvin lahna, se ei jaksaisi edes ravata. Sitten kun este lyödään eteen, niin täytyy kuskin alkaa painamaan jarrua.

Verkan jälkeen annoin Onnin hengähtää ja kävelin muutaman kierroksen. Ei enää kiinnostanut herraa ne lihansyöjälampaat, kun oli esteitä hypättävänä! Aina se menee korvat tötteröllä yli mistä vain, jos vähän pelottaa, hyppy on isompi, mutta yli mennään!

Suunnitelmana oli tulla koko juttu kerran ratana läpi ja jos joku menee huonosti, ottaa se radan jälkeen uudestaan, ellei hevonen lähtisi viemään 6-0 radan aikana.

Ensimmäinen sarja tuli ihan kivasti. Pyrin ratsastamaan kaarteissa eteen ja ponnekaampaa laukkaa, jolloin esteelle sain odottaa (ja pitää vastaan ettei mene ihan ralliksi..). Kolmoselle ponnistuspaikka osui ihan hyvin kohdalleen. Nelosen ja vitosen väliin tuli neljä askelta. Jos olisin jaksanut purnata, olisin tullut sen uudestaan ja tullut reippaammin, jolloin neljä olisi sopinut tai ottanut kiinni ja tullut viidellä, mutta muuten hypyt oli ihan jees, joten annoin sen olla. Tie kutoselta seiskalle meni aika sisäpohkeen läpi jyräten, lapa edellä. Viimeiset esteet meni hyvin.

Onni näyttää pikkuselta tässä kuvassa :D

Otin linjan kutoselta seiskalle uudestaan, nyt sain kaarteessa pohkeen läpi, mutta hyppy seiskalle jotenkin lössähti, Onnin etujalat kolautti puomin alas, minä retkahdin kauniisti eteenpäin ja ohjat löystyi kilometrin verran. Onni otti siitä nokkiinsa ja heitti pienen pukin. Minä ilman toista jalustinta yritän istua äkkiä pystyyn. :D Äiti nosti esteen takaisin ja tulin vielä pelkän seiskan. 

Päästiin kentältä pois vasta, kun äiti talutti herran sieltä pois. Se raukka ei uskaltanut ohittaa kottikärryjä, jotka oli siirretty eri kohtaan. Ja sitten tuli ne lihansyöjälampaat.. :D Pihasta kun päästiin, alettiin kävelemään kotiin. Onni ei sano mitään traktoreista, rekoista, lumiauroista, autoista, moottoripyöristä tmv, joten en ollut huolissani, kun kuulin mopon tulevan meidän takaa. Vastaan tuli samaan aikaan auto peräkärryn kanssa. Mopopoika sitten fiksuna ajatteli, että kyllä tuosta ehtii tuon konin ohi ennen tuota autoa ja suhautti vähän liian lujaa vähän liian läheltä ohi. Onni alkoi teputtaa ja halusi juosta karkuun, mutta otin kiinni, jolloin se suostui paikalla teputtamiseen ja käänsi perän ojaa kohti.. Onneksi on fiksu hevonen, ei voi muuta sanoa !
Lenkin jälkeen Onni pääsi viileään suihkuun sekä jalkojen ja kavioiden hoitoon. Illalla käärin vielä sen jalat ja laitoin linimentit sinne alle.

Tänään olisi tarkoitus käydä rennolla maastolenkillä, huomenna kevyttä menoa pellolla, lauantaina kisat ja sunnuntaina herra on varmaan vapaalla.

Pikkuhiljaa hyvä tulee

Pikkuhiljaa uskallan tehdä enemmän ja enemmän Onnin kanssa. Ensimmäinen lenkki meni ihan vaan kävellen, toisella otin vähän ravin pätkää ja kokeilin ihan pari askelta laukkaa. Ravi ja laukka hyvin köpöä, johtuen juuri hevosen säteistä. Vaikka hiekkatie ei ollutkaan erityisen kova, jotain kiviä sieltä löytyy painamaan. Eilen saatiin toinen uusista vuokralaisista, Vekki omistajansa kanssa maastokävelylle seuraksi. Näytettiin samalla vähän reittejä mitä metsästä löytyy.

Tänään päätin ratsastaa vähän koulua. Meidän viereiseltä pellolta oli paalattu heinät, joten kentällä puksuttelun sijasta päädyin pellolla ratsastamiseen! Mukavaa vaihtelua, mutta ennen kaikkea pehmeämpi vaihtoehto kuin kenttä, ja hevosen eteenpäinpyrkimys säilyy pellolla paremmin. En tehnyt mitään raskasta, eihän Onnin kanssa ole pariin kuukauteen mitään tehty. Asettelin vähän nurkissa ja pyysin takaa eteen ohjastuntumalle. Tein enimmäkseen työtä käynnissä ja kevyessä ravissa. Laukkaa otin vain muutaman kierroksen (pelto on suht. pieni) yhteensä. Ei ollut kyllä köpöravi tai -laukka lähimaillakaan tänään! Laukka oli tosi isoa ja helpon tuntuista ja raviinkin löytyi pätkittäin mukavaa letkeyttä. Onnikin vaikutti tyytyväiseltä, kun käveltiin talliin.

"Otsatukka Inkeri" (jostain se on tämäkin virallistunut Inkun lempinimeksi) on joutunut ohjasajoon! Sitä on tässä kotona nyt ajettu 3 kertaa takaa, eikä se vaikuta kovin vaikealta hommalta. Vähän ohjilla kääntäminen tuntuu hassulta suussa, mutta muuten ollut tähän asti tosi fiksusti. Kuvissa ei valitettavasti laatu päätä huimaa, puhelinkuvia kun ovat, mutta ajattelin, että ne tuo vähän edes eloa. :)

Toinen kerta ja ehtii hyvin räpsiä 'selfiet' matkalla :D

Viime sunnuntai töissä, Tuplan 2v. ekat selfie :D

Lauantaina Huuma juoksi itsensä kakkoseksi ja Buttoni ensimmäisessä startissaan meni ja voitti! Tiistaina Huuma pyyhälsi kolmanneksi. Kuvassa Huuma tiistaina. :)

Ajattelin kirjoitella joku päivä Onnin jalkojen hoidosta (ja samalla sitten tuosta sädemädän hoidosta) jotain postausta. Jos ketään kiinnostaisi lukea vähän muutakin, kuin peruskuulumisia..? :)

Lapin Taigaa

Heissan taas! Kuten jo varsakuumeisia varoitin edellisen postauksen lopussa, täältä tulee Inkerin pikkusisko Taiga! Inkeri ja Taiga ovat siis puolisiskoksia, molemmat Saagasta, mutta Taiga on Archduke Kempistä ja Inkku Three Julysta.



Käytiin äidin kanssa hakemassa meidän heppa-auto takaisin kotiin Rovaniemeltä. Vietettiin ukin luona kuitenkin muutama yö ja päästiin tallihommiin sielläkin. Mun ukki melkein 70v on sinne omin kätösin rakentanut itselleen tallin! :D Saaga (meidän tallissa asunut, lähti viime keväänä) ja Taiga ovat siis ukkini hevosia.

Luonteeltaan sisarukset ovat kuin yö ja päivä. Inkku on kyllä järkeistynyt kesän aikana, mutta se on aina kävellyt ihmisen perässä minne tarvii ja muutenkin ollut tosi kiltti varsa, vaikka tosi arka. Taiga ei ole arkaa nähnytkään. Aidan takaa uskaltaa ihmisellekin uhitella ja mullekin käänsi jo peränsä kun sitä käytävällä harjasin. Ukki saa siitä oikein Saaga II:sen itselleen.. :D Saagahan oli aina itsepäinen ja vähän omalaatuinen tamma, mutta kun se sai ensimmäisen varsan se tasottui tosi paljon.

Oma lempparikuva Taigasta !

Taiga on syntynyt huhtikuun viimeisinä päivinä, joten ikää löytyy vasta kolme kuukautta ja risat. Narun päässä se kävelee nätisti ja osaa kyllä käytöstavat, mutta luonnetta siitä löytyy. Enpä siitä kauheasti osaa sanoa, ihanan pörröinen se on, mutta mielummin tuon kiltin Inkerin kanssa pelaan.. :D Mainittakoon vielä sen jalkojen erikoinen väritys! Ne on mustat (valkoiset sukat joissain jaloissa), mutta ne on täynnä beigejä laikkuja !

Saagamamma :)

Katsokaa nyt noita kinttuja ! :D

Onni huokaisi tänään helpotuksesta, kun seppä kävi pistämässä monot jalkaan. Heti se käveli normaalia vauhtia takaisin tarhaan ja pysty muutenkin kävelemään paremmin. Ei ota säteet maahan, niin eihän se satu sitten enää samanlailla. Kävelyhän oli tuossa pihalla jo hyvin vaivalloista ja näki, että kipeää se teki. Käydään tänään vielä metsäpoluilla kävelemässä ja hoidetaan säteet ensimmäistä kertaa rasvoilla sun muilla. Katsotaan mihin suuntaan lähdetään menemään..!

Ollaan alettu etsimään myös koulusatulaa. Eikä ole Onnin selkään ihan helppo löytää sopivaa, kun sen säkä on niin valtava! Ja asiaahan vaikeuttaa se, että minä vaadin ruskean satulan.. :D Eikä sitä rahaakaan ole liikaa siihen satulaan sijoittaa.. Cliffin Barnspy ei ollut yhtään hyvä, tänään haetaan yksi vai kaksiko niitä tulee sovitettavaksi ja ensi viikolla luultavasti saadaan taas yksi.

Laadukkaita puhelin kuvia tarjolla.. Onni pääsi tyhjään tarhaan napostelemaan kun minä siivosin sen tarhaa :)

Hauskaa päivää vaan kaikille! Meikä lähtee hakemaan satulaa ja leipomaan piirakkaa !

Kehityskaari part2

Jatketaan siitä mihin edellisessä jäätiin! Päästiin vasta parin viikon päähän, joten siitä jatketaan.
Ollut meillä seuraavissa kuvissa 4 viikkoa ja risat, kuten alemmasta kuvasta huomaa, se ihmeellinen ihottuma (jos sitä voi siksi kutsua) pepusta on häipynyt ja se mitä ei niin huomaa, häntä alkaa tuuhentua. Alettiin saada kiinni rytmistä esteitä 1x viikko. Onni alkoi pikkuhiljaa piristyä. :)

8.9.-14

13.9.

16.9.

Pitkän aikaa mentiin samalla ruokinnalla tosin pikkuhiljaa tavaraa lisäillen. Alettiin päästä "normaaleihin" määriin mm. kivennäisten ja pellavan kanssa.
Ratsastaessa alkoi löytyä yhteinen sävel. Maastossa Onni testasi (ja joskus oikeasti pelkäsikin sitä mitä karkuun kääntyi) välillä heittämällä ympäri ja kun siitä ei päästänyt lähtemään, se jäi paikalleen hyppimään. Alussa ympäri kääntyminen olikin melkein joka toisen kerran juttu, mutta yleensä karjaisu ja pyyntö eteenpäin riitti saamaan herran kuriin. Välillä jouduttiin peruuttamaan pelottavien asioiden ohi, mulla ei ole tapana antaa hevoselle periksi.. :D

20.9. Kolmas koulutunti

Kaiken kaikkiaan sitä jo parin-kolmen kuukauden päästä näki hevosessa muutosta. Lihasta oli saatu, eikä se niin pahasti ollut laihakaan. Eihän se vielä ollut lähellä sitä mihin tavoite oli, mutta suunta oli oikea. Onni alkoi muutenkin olla elämäniloisempi ja pirteämpi, siitä tuli myös paljon seurallisempi. :) Marraskuussa otettiin kuvia pellolla, juurikin kehityksen näkemisen takia.
Kun Onni alkoi vahvistua ja voimistua, alkoi esteillä tulla turhan paljon vauhtia (myös lumen tulo aiheutti hyppytaukoa, joka kasaannutti hyppyintoa).
Ostettiin myös micklem suitset, joilla hevonen tuntui varsinkin ensimmäisillä kerroilla tasaisemmalta suustaan ja päästään ylipäänsä.

Tämä juurikin sellaiselta päivältä, kun omat voimat loppui ja hevonen vaan meni.. :D

Sitten on pitkä tauko ilman kunnon ratsastuskuvia ja muitakin kuvia löytyi niukasti, mutta pari löysin kuukausilta joulukuu-helmikuu. Vaihdoin talvella maastoon montéohjat, joilla sain tarvittaessa paremmin kiinni. Hevosessa alkoi olla jo sen verran voimaa, että kunnolla laukatessa halusin olla varma siitä, että saan sen vauhdin himmattuakin. :D
Lopputalvella päästiin tekemään töitä hankeen! Ehdittiin ratsastamaan siellä 5 viikkoa ennen kuin lumi suli ja pelloista tuli taas niin epätasaisia, ettei hommassa ollut enää järkeä. Saatiin hyvä voima treeni ennen kevään tuloa. :)

Jätän vielä kolmanteen postaukseen viimeiset pari kuukautta, sillä ne ovat olleet taas kuvarikkaampia kuin joulun jälkeiset kuut.
Kyllä näissä alkaa jo nähdä hepan muutosta, kun vaan saisi kuviin kaapattua senkin kuinka se on piristynyt. :)