Niillä eväillä mentiin tänään estekisoissa. Kisat oli harjoitusestekilpailut, jotka järjestetiin Pinsiön puskaratsastajien (yhdistys) toimesta Pinsiön ratsutilan maneesissa. Luokkavaihtoehdot oli junnumestaruus 40cm ja sennumestaruus 70cm. Minä tietysti 19 vuotiaana 180cm hevosella sennumestaruudessa. :D Verkkaryhmässä oli minun lisäksi 1 ratsastaja, mutta luokassa 2 (kisasivat samalla ponilla sennumestaruutta, toinen meni junnujen verkassa).
Sin. perusrata, pun. uusinta. Numero aina sillä puolella mistä lähestytään.
Maneesissa aloin heti ravailemaan ja ravailinkin jonkun aikaa. Onni oli pirteämpi kuin koskaan kotona esteverkassa. Otin parit pysähdykset ja kokosin ravia molempiin suuntiin. Laukkailin muutaman kierroksen ja parin ympyrän ennen ensimmäistä hyppyä, se lähti aika kaukaa. Toinen hyppy samalle esteelle aika läheltä, samoin kolmas. Jätin sen suunnan sitten siihen. Toiseen suuntaan ravailin taas hetken ja sitten laukassa aika heti hyppyihin. Este oli okseri, mutta laskettiin pystyksi toiselle ratsukolle ja päätin tulla sen niin myös. Seuraavalla kerralla tulin sen okerina. Annoin hevoselle pitkää ohjaa, sillä muistin olevani toinen lähtijä. Olinkin kuitenkin ensimmäinen ja sain kerätä ohjat heti takaisin. Tuomarille tervehdys ja pilli vihelsi, Onnin korvat kääntyi, se ihan varmasti tiesi mitä on edessä.
Minä en ole yli vuoteen käynyt estekisoissa, joten keskittyminen radalla kului täysin siihen, että osasin kääntää oikealle esteelle ja laukka säilyi (vaikka sitä ongelmaahan ei meillä esteillä kyllä ole). Laukka pyöri mielestäni ihan kivasti melkein koko radan ajan, esteelle Onni imi hirveästi ja vastaan sai taas pidellä. Ykkösen hyppy lähti kaukaa ja kakkonen tuli aika pohjaan. Toinen linja (3 & 4) tuli ihan fiksusti ja sain paikat ihan hyvin ratsastettua. Viidennen esteen jälkeen unohdin, että seuraava este tulee niin pian ja meidän käännös valui ulos, mutta selvittiin perus rata ilman pudotuksia.
Kuvat videolta napattu, parempia kuvia tulossa esille mahdollisesti myöhemmin.
Uusinnassa, tai toiseksi vaiheeksi sitä vissiin pitäisi sanoa, innokkuus esteelle nro 8 oli taas kunnolla pidätettävissä. Minun tie kasilta ysille meni seinän ja 3. esteen välistä, mutta samaan aikaan vuoroaan odottava ratsukko oli tulossa sieltä, ei varmaan tajunnut, että olen sieltä tulossa. Mahduttiin sitten siitä just sopivasti ohi, vähän Onni meni varovaisesti siitä ohi, mutta jatkoi sitten samalla innolla eteenpäin. Ysin jälkeen vasta Onnin laukka tuppasi lössähtämään ja sain pyytää enemmän. Siinä vaiheessa tajusin, mitä kaikkea muuta piti tehdä kuin vaan ohjata. :D Kympille tultiin taas vähän lähelle, mutta viimeinen hyppy tuli ihan hyvin. Videolta huomaa, että ohjat roikkui vähän pitkinä koko radan, mutta me selvitettiin rata puhtaasti! Tuplanolla!
Väisteltiin sitten toisen ratsukon rata ja sen jälkeen junnut tuli palkintojen jakoon. Ravailin maneesia ympäri ennen kuin ne alkoi oikeasti jakamaan palkintoja. Meidät sitten tituleerattiin Pipuran seniorimestareiksi 2015 ja otettiin kunniakierros oikealle. Taas jos olisin päästänyt, niin olisi se voinut heittää pukinkin. Ruusukekin tippui matkasta. :D Saatiin lisäksi ruskeat ratsastussukat, eli just oikean väriset! Jos joku ei ole huomannut, me mennään tällä ruskea-valkoinen -linjalla.
Normaalikokoisten hevosten 40cm on sama kuin Onnille 70cm, ja siksi se vähän hosuu enemmän. Kotona huomaa, kun esteen nostaa metriin, se alkaa itsekin vähän miettiä, että mistä se voi ponnistaa, ei voidakaan lähteä 2m aikasemmin. :D
Palkintojenjaossa ilmeisesti iloinen kuski :D
Kotona hoitelin vielä Onnin jalkoja, illalla täytyy laittaa vielä kavioihin tököttiä ja kääriä jalat. Seuraavissa estekisoissa saa kyllä kisata jo 80cm, katsotaan mitä vauhtia edetään sinne metriin asti.. :D Täytyy kai kisata vielä kun kesää on jäljellä. En usko, että meidän heppa-auto on käytössä talvella, joten se aika käytetään sitten perusratsastukseen. Minua on koulukärpäsen sijasta puraissut estepaarma, sillä into hypätä on suuri. Kyllä se koulukärpänen vielä tulee takaisin, innostus minulla vaihtuu säännöllisen epäsäännöllisin ajoin..!
Tosiaan päästiin kouluaitojen sisäpuolelle taas kokeilemaan, että miltä se meno maistuu. Kisat oli harjoituskoulukilpailut ja ne järjestettiin Pisterin tallilla Sastamalassa. Ratsastettiin siis helppo C, sama rata kuin viimeksi Vahannassa sekä lisäksi helppo B K.N. Special. Varoitus: paaaaljon tekstiä! Odotin odottamistani kuvia kisoista facebookiin esille, jotta saisin blogiin matskua, siksi postaus näin myöhässä..Kuvia vain helposta C:stä, B:n kuvat julkaistaan myöhemmin.
"Jouduttiin" kilpailuiden myötä sitten johonkin lehteen, sillä sain äidin ystävältä parin päivän päästä alla olevan kuvan. Meistähän tulee julkkiksia! ;)
Onni ehti olla noin tunnin tarhassa ennen valmiiksi laittoa. Kun lähdin hakemaan sitä tarhasta, se ihan varmasti tiesi mihin joutuu: Ensimmäistä kertaa laitumen jälkeen se lähti tarhan perälle, eikä tullut portille vastaan! :D " En mee tohon autoon, mä haluun olla kotona ". Tallissa letitin hevosen ennätysnopeudella, 20 minuutissa, tein siis nutturat ja häntäletin. Manasin jo itsekseni päivää, kun tein hevoselle parittoman määrän sijasta kahdeksan sykeröä..!
Kilpailupaikalla sai heti varustaa hevosen. Verkat oli 20 minuuttia, aluksi ajattelin, ettei se mihinkään riitä, mutta noin kuumalla säällä en kyllä koko aikaa, varsinkaan B:n verkassa, käyttänyt ravailuun ja laukkailuun. Aluksi Onni kyttäsi tuomarin paikkaa tovin, mutta kun sain sen siitä muutaman kerran ohi, ei sen kanssa ollut enää mitään ongelmaa.
" Ei ei, toi tuoli-pöytähökötys on ihan hirvee.. Ja joku on tuol kulmassa kyykyssä ja *klik* vaan kuuluu ! " Kuva: Timo Nieminen
Oli toisaalta tosi kiva ratsastaa sama ohjelma, mikä mentiin jo keväällä, sillä arvostelusta näki heti, onko asiat parantunut. Toki onhan se vähän tuomaristakin kiinni, mutta eiköhän ne kaikki osaa hommansa.
Tällä kertaa tultiin alkutervehdykseen hyvin linjalla ja pysähdyksestä saatiin 8! Ensimmäisestä askeleen pidennyksestä sanottiin: "Hyvä ja tahdikas", mutta seuraavat pidennykset jäivät vähän vaisuiksi. Jännitän ilmeisesti huomaamatta jalkojani, jolloin en saa hevosta lähtemään pidennykseen keventämättä. Kotona ja verkassa tämä ihan onnistuu, mutta kai sitä radalla sitten jännitän.
Kuva: Timo Nieminen
Kolmikaarista olin tehnyt kotona ehkä kerran, joten se vähän pelotti, ilmeisesti kaaret olivat kuitenkin sopivasti saman kokoiset, vaikka taipuminen ja asetus jäivät vähän matkasta. Onni oli muutenkin koko radan ajan hieman jäykähkö.
Laukat meni ihan ok, olisi saanut laukata taas enemmän. Jotenkin Onnin tavallinen laukka hämää (isoa ja reipasta), jolloin jään helposti pitämään ja pyydän lyhyempää, vaikka täytyisi pyytää enemmän takaa eteen ja saada laukka pyöreämmäksi. Mutta en ole päässyt laukkaamaan Onnilla tunneilla vielä ollenkaan (paitsi esteillä), ollaan tehty hommia vain ravissa ja käynnissä, joten olen sitä vain itsenäisesti treenaillut ja silloin se helposti unohtuu.
Viimeisellä voltilla asetus ja taipuminen jäi taas vähän kyydistä. Lopputervehdys oli ihan ok.
Kuva: Timo Nieminen
" Noni äiskä, ooksä valmis sanoon moi tolle tuomarille? " Kuva: Timo Nieminen
Hevoselle kiitos ja poistuminen radalta. Sain viedä hevosen talliin odottamaan B:tä (aikaa reilut 2h ennen verkkaa), tosiaan talli on äidin hyvän ystävän. Riisuin varusteet, Onni nuuhkaisi naapurikarsinan sh-ruunaa ja alkoi sitten syömään heinää. Se kyllä kotiutuu mihin vain, kunhan sillä on edes yksi lajitoveri ja ruokaa turvan edessä! Aina syö ja juo reissussa, matkustaa hyvin ja muutenkin käyttäytyy tosi fiksusti. <3
Kun hevosella oli vettä ja ruokaa, ostettiin äidin kanssa meillekin syötävää buffetista ja mentiin katsomaan loput C:n radat. Onni aiheutti ihmetystä ja katselua kokonsa puolesta, meille naureskeltiin kun nousin tikkailta selkään. :D Ei siis ollut jakkaraa mukana, joten käytin autossa olevia tikkaita, en muuten tikkaita kyllä käytä.
Palkintojen jaossa minut kuulutettiin voittajaksi, vaikka itsellä oli radan jälkeen vähän semmonen "nojaa" fiilis, lähinnä juuri hevosen jäykkyyden takia, jolloin kaikki asetukset ja taipumiset meni ihan metsään. :o Saatiin puna-keltaisen ruusukkeen, pokaalin sekä korvakorut. Sain myös samalla meidän arvostelun, jossa luki 66,750%! Parannusta Vahannan koulukisoista siis 5,250 prosenttiyksikköä! Kotona sitten tajusin, ettei se rata nyt kokonaisuudessaan niin huonosti mennyt, eikä se tuosta videolta niin pahalta näytä.
Työntekoon keskittynyt hevonen ? :D Kuva: Timo Nieminen
Helpon B:n verkassa nostin kerran laukat ja ravailin vähän, sitten loput ajasta verkkasin käynnissä, päivä oli vaan niin kuuma. Annoin pitkät ohjat ja päästiinkin sitten aloittamaan aiemmin, kun kukaan ei halunnut verkata täyttä 20 minuuttia.
Tällä radalla hevonen ei ollut yhtä jäykän tuntuinen, mutta ei se nyt niin hyvin vieläkään asettunut. Omaa ratsastustahan siinä saa syyttää. Eikä hevonen missään peräänannossa kulkenut, vaikka vissiin B:ssä 'pitäisi', mutta ei se meitä niin haittaa, kyllä se siellä joku päivä kulkee, mutten nyt sitä kisoihin lähtenyt hakemaan vaan kokemusta. Ja harjoituskilpailut on hyvä paikka kokeille vähän haastavampaa, ei tarvi ottaa huonoa menestystä niin vakasti. :D
Kuva: Timo Nieminen
Tosiaan, B:n numerot vaihtelevat 5,5 ja 7 välillä, ainoat seiskat radalta tuli vasemmasta laukasta, jossa lukee myös "nyt hyvä ja pyöreä". Tuomari sanoi meille kisojen päätyttyäkin vielä, että siitä tulee hyvä, kun saan ratsastettua takaosaa alle ja että toisessa laukassa se oli jo parempi.
Tohelo kuski ratsasti 10m voltit liian suuriksi, ei saanut siirtymiä käyntiin kovin pehmeästi eikä osannut pysäyttää hevosta oikein linjalla. Omasta istunnastaan se kuitenkin taikoi numeron 7, vaikka se on ollut kaikissa muissa kisoissa (Onnin kanssa) 6 tai 6,5. Kunhan ne hartiat pysyisi takana ja leuka ylhäällä..
<3 Kuva: Timo Nieminen
Prosentteja tästä radasta kertyi 61,400 ja tällä kertaa se riitti kakkossijaan! Kymmenestä osallistujasta toiseksi ensimmäisessä helpossa B:ssä Onnin kanssa (minulle vasta toinen heB rata). Ei sitä voinut kun hevosta taputtaa, pakata se autoon ja suunnata kotia kohti! Pysähdyttiin matkalla vielä hakemaan jätskit, ja kotona Onni pääsi tuttujen kavereiden keskelle ja tarhaan syömään!
Kuva: äiti
Kuva: äiti
Päivän lemppari <3 Kuva: äiti
Sunnuntaina meillä on estekisat, joten seuraava postaus siitä, toivottavasti nopeammalla aikataululla, kuin tämä.. :D
Ollaan tehty viimeisen viikon sisään mukavasti erilaisia juttuja Onnin kanssa. Sunnuntaina kokeilin ohjasajoa ensimmäisen kerran. Aluksi se vähän katteli, että miksi mä sen takana kävelen, mutta tottui ajatukseen aika nopeasti. En tehnyt sitä kuin n. 20 min, joten ei se kovin liikunnasta käynyt. :D
Ilmoittauduin myös koulukisoihin, ne on äidin kaverin tallilla lauantaina.
Maanantaina ajattelin mennä rennosti koulua.. Mutta kentän viereen oli tuotu kolme mustaa lihansyöjälammasta, jotka määkäisivät (olivat siis ensimmäiset 20-30 min piilossa sisällä, mutta tulivat sitten pihalle vaanimaan Onnia) pari kertaa ja sittenhän IHAN KAIKKEA piti alkaa kyttäämään. Onni ei vielä ilmeisesti nähnyt mistä ääni tuli, joten kaikki esineet ja asiat kentällä ja ympärillä muuttuivat sapelihammastiikereiksi. Sittenhän se ei enää keskittynyt mihinkään. Kun sain kahden askeleen hyvän pätkän puolen tunnin vääntämisen jälkeen, heitin pitkät ohjat ja poistuin kentältä. Sitten se näki ne lihansyöjälampaat ensimmäistä kertaa ja pysähtyi kuin seinään. Hevonen ja lampaat vain tuijottivat toisiaan. Koko hevonen tärisi ja tunsin sen sydämen hakkaavan satulan läpi. Puolassa ei ilmeisesti ole lampaisiin törmätty. :D
Tiistaina hevonen sai rentoilla vapaalla, itselläkin oli niin huono mieli maanantain treenistä.
Eilen tein jotain, mitä en olekaan vielä tehnyt. Ratsastin Onnin kaksi kertaa, aamulla 9 aikaan käytiin kävelyllä pitämässä seuraa Vekille omistajineen ja iltapäivällä lämpöä uhmaten hypättiin vähän. Päätin jo aiemmin, että hyppään rataa. Lähinnä todistaakseni itselle ja ennen kaikkea huolissaan olevalle äidille, että Onni pysyy käsissä radan ajan. Ensi viikon sunnuntaina olisi siis tarjolla estekisat Pinsiössä, johon olisi myös tarkoitus osallistua.
Päivä oli tosi kuuma, joten verkkasin aika nopeasti ja rennosti, muutaman kerran puomin yli ja askellajit läpi. Sitten otin pari hyppyä ensin lankkuesteelle (4,9) ja sitten kolmoselle (Radasta kuva vähän alempana). Onni on alkuverkassa aina estepäivinä hyvin lahna, se ei jaksaisi edes ravata. Sitten kun este lyödään eteen, niin täytyy kuskin alkaa painamaan jarrua.
Verkan jälkeen annoin Onnin hengähtää ja kävelin muutaman kierroksen. Ei enää kiinnostanut herraa ne lihansyöjälampaat, kun oli esteitä hypättävänä! Aina se menee korvat tötteröllä yli mistä vain, jos vähän pelottaa, hyppy on isompi, mutta yli mennään!
Suunnitelmana oli tulla koko juttu kerran ratana läpi ja jos joku menee huonosti, ottaa se radan jälkeen uudestaan, ellei hevonen lähtisi viemään 6-0 radan aikana.
Ensimmäinen sarja tuli ihan kivasti. Pyrin ratsastamaan kaarteissa eteen ja ponnekaampaa laukkaa, jolloin esteelle sain odottaa (ja pitää vastaan ettei mene ihan ralliksi..). Kolmoselle ponnistuspaikka osui ihan hyvin kohdalleen. Nelosen ja vitosen väliin tuli neljä askelta. Jos olisin jaksanut purnata, olisin tullut sen uudestaan ja tullut reippaammin, jolloin neljä olisi sopinut tai ottanut kiinni ja tullut viidellä, mutta muuten hypyt oli ihan jees, joten annoin sen olla. Tie kutoselta seiskalle meni aika sisäpohkeen läpi jyräten, lapa edellä. Viimeiset esteet meni hyvin.
Onni näyttää pikkuselta tässä kuvassa :D
Otin linjan kutoselta seiskalle uudestaan, nyt sain kaarteessa pohkeen läpi, mutta hyppy seiskalle jotenkin lössähti, Onnin etujalat kolautti puomin alas, minä retkahdin kauniisti eteenpäin ja ohjat löystyi kilometrin verran. Onni otti siitä nokkiinsa ja heitti pienen pukin. Minä ilman toista jalustinta yritän istua äkkiä pystyyn. :D Äiti nosti esteen takaisin ja tulin vielä pelkän seiskan.
Päästiin kentältä pois vasta, kun äiti talutti herran sieltä pois. Se raukka ei uskaltanut ohittaa kottikärryjä, jotka oli siirretty eri kohtaan. Ja sitten tuli ne lihansyöjälampaat.. :D Pihasta kun päästiin, alettiin kävelemään kotiin. Onni ei sano mitään traktoreista, rekoista, lumiauroista, autoista, moottoripyöristä tmv, joten en ollut huolissani, kun kuulin mopon tulevan meidän takaa. Vastaan tuli samaan aikaan auto peräkärryn kanssa. Mopopoika sitten fiksuna ajatteli, että kyllä tuosta ehtii tuon konin ohi ennen tuota autoa ja suhautti vähän liian lujaa vähän liian läheltä ohi. Onni alkoi teputtaa ja halusi juosta karkuun, mutta otin kiinni, jolloin se suostui paikalla teputtamiseen ja käänsi perän ojaa kohti.. Onneksi on fiksu hevonen, ei voi muuta sanoa !
Lenkin jälkeen Onni pääsi viileään suihkuun sekä jalkojen ja kavioiden hoitoon. Illalla käärin vielä sen jalat ja laitoin linimentit sinne alle.
Tänään olisi tarkoitus käydä rennolla maastolenkillä, huomenna kevyttä menoa pellolla, lauantaina kisat ja sunnuntaina herra on varmaan vapaalla.
Piti oikein kääriä valkoiset pintelit kinttuihin, kun saatiin äiti räpsimään parit kuvat! Käytiin tänään höntsäilemässä taas pellolla, tein enemmän hommia ravissa ja laukassa kuin eilen. Ratsastettiin alkukäynnit tien päähän ja sieltä takaisin pellolle. Käynnissä Onni kulki ihan mukavasti, rauhallisessa tahdissa.
Raviin siirryttyä allani oli hyvin reipas ruuna. Toisessa päässä peltoa on isoja valkoisia mörköjä (yllä olevassa kuvassa näkyy), joita piti vähän joka kierroksella kaasutella karkuun. Toissapäivänä niitä ei niinkään kytätty, mutta tuuli ajaa asiansa.
Ravista sain muutaman ihan kivan pysähdyksen tehtyä, kunhan muistin pitää tarpeeksi vastaan ja pitää keskivartalon tiukkana
" Kato nyt äiti, nehän hyökkää vielä päälle !"
Kun vaihdoin suunnan, otin käyntiin ja tein muutaman pohkeenväistön väistättämällä takaosaa sisälle päin. Ravissa tähän suuntaan valkoiset möröt olivat vielä uhkaavampia, joten sain tehdä enemmän töitä, että keskittyminen pysyisi asetuksissa, eikä pää huitelisi taivaissa. Sain muutaman hyvän pätkän, kun Onni kulki itse aika "draivilla" eteen, mutta se oli silti melko rento. Hyvän pysähdyksen saatuani, kävelin pitkin ohjin ennen laukkoja
" Kyllä ne nyt juoksee mun perään, ihan varmana ! Älä pidä vastaan, minä juoksen karkuun! "
Päivän lemppariotos :)
" Kyllä en vieläkään luota, ettei ne hyökkää ja pure mun peppua... "
Miltä mun ryhti näyttää, kun en siihen keskity..
Mitä tapahtuu, kun muistan ryhditäytyä, jalka heittää tän satulan kanssa kyllä aika eteen
Ja sitten se ryhti taas katosi.. Välillä yritän väkisin tuoda jalkaa taaksepäin ja se onnistuu sekunniksi, sitten se taas valuu eteen..
Laukkaa otin enemmän kuin edellisenä päivänä. Laukkailin muutaman kierroksen molempiin suuntiin ja sillä saatiinkin vähän hikeä pintaan. Onni oli tosi innokas alusta asti ja annoin sen laukata isoa reipasta laukkaa. Nyt kun olen ratsastanut pienemmillä hevosilla, en ihan heti löydä niitä vatsalihaksia sieltä jostain.. Joudun keskittymään paljon siis siihen, että pystyn istumaan hevosen selässä kunnolla. Sitten, kun se onnistuu, pystyn kontrolloimaan hevosen vauhtia pitkälti istunnan avulla. En päässyt istumaan kunnolla kun välillä parin askeleen ajaksi, mutta kyllä se hallinnassa ohjilla silti hidasti kun pyysi.
Meille tuli äidin ystäväperhe vierailulle, joten heille sitten täytyi vielä näyttää, miltä se laukka näyttää. Siinä vaiheessa Onni innostui ja tunsin, kuinka se tuli vahvemmaksi edestä. Jos olisin päästänyt, niin kyllä olisi pienet pierupukkilaukat tullut ja minä olisin varmaan siinä vaiheessa jalkautunut ja antanut hevosen suorittaa itse GP-liikkeensä.. ;) Loppuraveissa päästin hevosen vielä venyttäämään alas, kun annoin sille pitkän ohjan kierroksen ajaksi. Käppäilin tien päähän vielä loppukäynteinä ja palasin talliin.
Kevyesti olen pyrkinyt aloittamaan meidän liikutukset. Tänään,
perjantaina käytiin jo aamulla rennolla kävelyllä metsissä. Lauantain ja
sunnuntain Onni varmaan möllöttelee vain tarhassa, kun minä olen töissä.
Ellei tämä ystäväperhe halua ratsastaa, sitten Onni joutuu taas
alkeisratsun hommiin. Kyllähän sekin siltä tuntuu sujuvan. :)
Pikkuhiljaa uskallan tehdä enemmän ja enemmän Onnin kanssa. Ensimmäinen lenkki meni ihan vaan kävellen, toisella otin vähän ravin pätkää ja kokeilin ihan pari askelta laukkaa. Ravi ja laukka hyvin köpöä, johtuen juuri hevosen säteistä. Vaikka hiekkatie ei ollutkaan erityisen kova, jotain kiviä sieltä löytyy painamaan. Eilen saatiin toinen uusista vuokralaisista, Vekki omistajansa kanssa maastokävelylle seuraksi. Näytettiin samalla vähän reittejä mitä metsästä löytyy.
Tänään päätin ratsastaa vähän koulua. Meidän viereiseltä pellolta oli paalattu heinät, joten kentällä puksuttelun sijasta päädyin pellolla ratsastamiseen! Mukavaa vaihtelua, mutta ennen kaikkea pehmeämpi vaihtoehto kuin kenttä, ja hevosen eteenpäinpyrkimys säilyy pellolla paremmin. En tehnyt mitään raskasta, eihän Onnin kanssa ole pariin kuukauteen mitään tehty. Asettelin vähän nurkissa ja pyysin takaa eteen ohjastuntumalle. Tein enimmäkseen työtä käynnissä ja kevyessä ravissa. Laukkaa otin vain muutaman kierroksen (pelto on suht. pieni) yhteensä. Ei ollut kyllä köpöravi tai -laukka lähimaillakaan tänään! Laukka oli tosi isoa ja helpon tuntuista ja raviinkin löytyi pätkittäin mukavaa letkeyttä. Onnikin vaikutti tyytyväiseltä, kun käveltiin talliin.
"Otsatukka Inkeri" (jostain se on tämäkin virallistunut Inkun lempinimeksi) on joutunut ohjasajoon! Sitä on tässä kotona nyt ajettu 3 kertaa takaa, eikä se vaikuta kovin vaikealta hommalta. Vähän ohjilla kääntäminen tuntuu hassulta suussa, mutta muuten ollut tähän asti tosi fiksusti. Kuvissa ei valitettavasti laatu päätä huimaa, puhelinkuvia kun ovat, mutta ajattelin, että ne tuo vähän edes eloa. :)
Toinen kerta ja ehtii hyvin räpsiä 'selfiet' matkalla :D
Viime sunnuntai töissä, Tuplan 2v. ekat selfie :D
Lauantaina Huuma juoksi itsensä kakkoseksi ja Buttoni ensimmäisessä startissaan meni ja voitti! Tiistaina Huuma pyyhälsi kolmanneksi. Kuvassa Huuma tiistaina. :)
Ajattelin kirjoitella joku päivä Onnin jalkojen hoidosta (ja samalla sitten tuosta sädemädän hoidosta) jotain postausta. Jos ketään kiinnostaisi lukea vähän muutakin, kuin peruskuulumisia..? :)
