Suurin Onni elämässä: Harjoituskoulukisat Pisterillä

Kuva: äiti

Tosiaan päästiin kouluaitojen sisäpuolelle taas kokeilemaan, että miltä se meno maistuu. Kisat oli harjoituskoulukilpailut ja ne järjestettiin Pisterin tallilla Sastamalassa. Ratsastettiin siis helppo C, sama rata kuin viimeksi Vahannassa sekä lisäksi helppo B K.N. Special.
Varoitus: paaaaljon tekstiä! Odotin odottamistani kuvia kisoista facebookiin esille, jotta saisin blogiin matskua, siksi postaus näin myöhässä..Kuvia vain helposta C:stä, B:n kuvat julkaistaan myöhemmin.

"Jouduttiin" kilpailuiden myötä sitten johonkin lehteen, sillä sain äidin ystävältä parin päivän päästä alla olevan kuvan. Meistähän tulee julkkiksia! ;)

Onni ehti olla noin tunnin tarhassa ennen valmiiksi laittoa. Kun lähdin hakemaan sitä tarhasta, se ihan varmasti tiesi mihin joutuu: Ensimmäistä kertaa laitumen jälkeen se lähti tarhan perälle, eikä tullut portille vastaan! :D " En mee tohon autoon, mä haluun olla kotona ". Tallissa letitin hevosen ennätysnopeudella, 20 minuutissa, tein siis nutturat ja häntäletin. Manasin jo itsekseni päivää, kun tein hevoselle parittoman määrän sijasta kahdeksan sykeröä..!

Kilpailupaikalla sai heti varustaa hevosen. Verkat oli 20 minuuttia, aluksi ajattelin, ettei se mihinkään riitä, mutta noin kuumalla säällä en kyllä koko aikaa, varsinkaan B:n verkassa, käyttänyt ravailuun ja laukkailuun. Aluksi Onni kyttäsi tuomarin paikkaa tovin, mutta kun sain sen siitä muutaman kerran ohi, ei sen kanssa ollut enää mitään ongelmaa.

" Ei ei, toi tuoli-pöytähökötys on ihan hirvee.. Ja joku on tuol kulmassa kyykyssä ja *klik* vaan kuuluu ! " Kuva: Timo Nieminen

Oli toisaalta tosi kiva ratsastaa sama ohjelma, mikä mentiin jo keväällä, sillä arvostelusta näki heti, onko asiat parantunut. Toki onhan se vähän tuomaristakin kiinni, mutta eiköhän ne kaikki osaa hommansa.
Tällä kertaa tultiin alkutervehdykseen hyvin linjalla ja pysähdyksestä saatiin 8! Ensimmäisestä askeleen pidennyksestä sanottiin: "Hyvä ja tahdikas", mutta seuraavat pidennykset jäivät vähän vaisuiksi. Jännitän ilmeisesti huomaamatta jalkojani, jolloin en saa hevosta lähtemään pidennykseen keventämättä. Kotona ja verkassa tämä ihan onnistuu, mutta kai sitä radalla sitten jännitän.

Kuva: Timo Nieminen

Kolmikaarista olin tehnyt kotona ehkä kerran, joten se vähän pelotti, ilmeisesti kaaret olivat kuitenkin sopivasti saman kokoiset, vaikka taipuminen ja asetus jäivät vähän matkasta. Onni oli muutenkin koko radan ajan hieman jäykähkö.
Laukat meni ihan ok, olisi saanut laukata taas enemmän. Jotenkin Onnin tavallinen laukka hämää (isoa ja reipasta), jolloin jään helposti pitämään ja pyydän lyhyempää, vaikka täytyisi pyytää enemmän takaa eteen ja saada laukka pyöreämmäksi. Mutta en ole päässyt laukkaamaan Onnilla tunneilla vielä ollenkaan (paitsi esteillä), ollaan tehty hommia vain ravissa ja käynnissä, joten olen sitä vain itsenäisesti treenaillut ja silloin se helposti unohtuu.
Viimeisellä voltilla asetus ja taipuminen jäi taas vähän kyydistä. Lopputervehdys oli ihan ok.

Kuva: Timo Nieminen

" Noni äiskä, ooksä valmis sanoon moi tolle tuomarille? " Kuva: Timo Nieminen

Hevoselle kiitos ja poistuminen radalta. Sain viedä hevosen talliin odottamaan B:tä (aikaa reilut 2h ennen verkkaa), tosiaan talli on äidin hyvän ystävän. Riisuin varusteet, Onni nuuhkaisi naapurikarsinan sh-ruunaa ja alkoi sitten syömään heinää. Se kyllä kotiutuu mihin vain, kunhan sillä on edes yksi lajitoveri ja ruokaa turvan edessä! Aina syö ja juo reissussa, matkustaa hyvin ja muutenkin käyttäytyy tosi fiksusti. <3

Kun hevosella oli vettä ja ruokaa, ostettiin äidin kanssa meillekin syötävää buffetista ja mentiin katsomaan loput C:n radat. Onni aiheutti ihmetystä ja katselua kokonsa puolesta, meille naureskeltiin kun nousin tikkailta selkään. :D Ei siis ollut jakkaraa mukana, joten käytin autossa olevia tikkaita, en muuten tikkaita kyllä käytä.

Palkintojen jaossa minut kuulutettiin voittajaksi, vaikka itsellä oli radan jälkeen vähän semmonen "nojaa" fiilis, lähinnä juuri hevosen jäykkyyden takia, jolloin kaikki asetukset ja taipumiset meni ihan metsään. :o Saatiin puna-keltaisen ruusukkeen, pokaalin sekä korvakorut. Sain myös samalla meidän arvostelun, jossa luki 66,750%! Parannusta Vahannan koulukisoista siis 5,250 prosenttiyksikköä! Kotona sitten tajusin, ettei se rata nyt kokonaisuudessaan niin huonosti mennyt, eikä se tuosta videolta niin pahalta näytä.

Työntekoon keskittynyt hevonen ? :D Kuva: Timo Nieminen

Helpon B:n verkassa nostin kerran laukat ja ravailin vähän, sitten loput ajasta verkkasin käynnissä, päivä oli vaan niin kuuma. Annoin pitkät ohjat ja päästiinkin sitten aloittamaan aiemmin, kun kukaan ei halunnut verkata täyttä 20 minuuttia.

Tällä radalla hevonen ei ollut yhtä jäykän tuntuinen, mutta ei se nyt niin hyvin vieläkään asettunut. Omaa ratsastustahan siinä saa syyttää. Eikä hevonen missään peräänannossa kulkenut, vaikka vissiin B:ssä 'pitäisi', mutta ei se meitä niin haittaa, kyllä se siellä joku päivä kulkee, mutten nyt sitä kisoihin lähtenyt hakemaan vaan kokemusta. Ja harjoituskilpailut on hyvä paikka kokeille vähän haastavampaa, ei tarvi ottaa huonoa menestystä niin vakasti. :D

Kuva: Timo Nieminen

Tosiaan, B:n numerot vaihtelevat 5,5 ja 7 välillä, ainoat seiskat radalta tuli vasemmasta laukasta, jossa lukee myös "nyt hyvä ja pyöreä". Tuomari sanoi meille kisojen päätyttyäkin vielä, että siitä tulee hyvä, kun saan ratsastettua takaosaa alle ja että toisessa laukassa se oli jo parempi.
Tohelo kuski ratsasti 10m voltit liian suuriksi, ei saanut siirtymiä käyntiin kovin pehmeästi eikä osannut pysäyttää hevosta oikein linjalla. Omasta istunnastaan se kuitenkin taikoi numeron 7, vaikka se on ollut kaikissa muissa kisoissa (Onnin kanssa) 6 tai 6,5. Kunhan ne hartiat pysyisi takana ja leuka ylhäällä..

<3 Kuva: Timo Nieminen

Prosentteja tästä radasta kertyi 61,400 ja tällä kertaa se riitti kakkossijaan! Kymmenestä osallistujasta toiseksi ensimmäisessä helpossa B:ssä Onnin kanssa (minulle vasta toinen heB rata). Ei sitä voinut kun hevosta taputtaa, pakata se autoon ja suunnata kotia kohti! Pysähdyttiin matkalla vielä hakemaan jätskit, ja kotona Onni pääsi tuttujen kavereiden keskelle ja tarhaan syömään!