perjantai 14. elokuuta 2015

Höntsäilyä pellolla



Piti oikein kääriä valkoiset pintelit kinttuihin, kun saatiin äiti räpsimään parit kuvat! Käytiin tänään höntsäilemässä taas pellolla, tein enemmän hommia ravissa ja laukassa kuin eilen. Ratsastettiin alkukäynnit tien päähän ja sieltä takaisin pellolle. Käynnissä Onni kulki ihan mukavasti, rauhallisessa tahdissa.



Raviin siirryttyä allani oli hyvin reipas ruuna. Toisessa päässä peltoa on isoja valkoisia mörköjä (yllä olevassa kuvassa näkyy), joita piti vähän joka kierroksella kaasutella karkuun. Toissapäivänä niitä ei niinkään kytätty, mutta tuuli ajaa asiansa.
Ravista sain muutaman ihan kivan pysähdyksen tehtyä, kunhan muistin pitää tarpeeksi vastaan ja pitää keskivartalon tiukkana

" Kato nyt äiti, nehän hyökkää vielä päälle !"


Kun vaihdoin suunnan, otin käyntiin ja tein muutaman pohkeenväistön väistättämällä takaosaa sisälle päin. Ravissa tähän suuntaan valkoiset möröt olivat vielä uhkaavampia, joten sain tehdä enemmän töitä, että keskittyminen pysyisi asetuksissa, eikä pää huitelisi taivaissa. Sain muutaman hyvän pätkän, kun Onni kulki itse aika "draivilla" eteen, mutta se oli silti melko rento. Hyvän pysähdyksen saatuani, kävelin pitkin ohjin ennen laukkoja


" Kyllä ne nyt juoksee mun perään, ihan varmana ! Älä pidä vastaan, minä juoksen karkuun! "
Päivän lemppariotos :)

" Kyllä en vieläkään luota, ettei ne hyökkää ja pure mun peppua... "

Miltä mun ryhti näyttää, kun en siihen keskity..

Mitä tapahtuu, kun muistan ryhditäytyä, jalka heittää tän satulan kanssa kyllä aika eteen

Ja sitten se ryhti taas katosi.. Välillä yritän väkisin tuoda jalkaa taaksepäin ja se onnistuu sekunniksi, sitten se taas valuu eteen..
Laukkaa otin enemmän kuin edellisenä päivänä. Laukkailin muutaman kierroksen molempiin suuntiin ja sillä saatiinkin vähän hikeä pintaan. Onni oli tosi innokas alusta asti ja annoin sen laukata isoa reipasta laukkaa. Nyt kun olen ratsastanut pienemmillä hevosilla, en ihan heti löydä niitä vatsalihaksia sieltä jostain.. Joudun keskittymään paljon siis siihen, että pystyn istumaan hevosen selässä kunnolla. Sitten, kun se onnistuu, pystyn kontrolloimaan hevosen vauhtia pitkälti istunnan avulla. En päässyt istumaan kunnolla kun välillä parin askeleen ajaksi, mutta kyllä se hallinnassa ohjilla silti hidasti kun pyysi.




Meille tuli äidin ystäväperhe vierailulle, joten heille sitten täytyi vielä näyttää, miltä se laukka näyttää. Siinä vaiheessa Onni innostui ja tunsin, kuinka se tuli vahvemmaksi edestä. Jos olisin päästänyt, niin kyllä olisi pienet pierupukkilaukat tullut ja minä olisin varmaan siinä vaiheessa jalkautunut ja antanut hevosen suorittaa itse GP-liikkeensä.. ;) Loppuraveissa päästin hevosen vielä venyttäämään alas, kun annoin sille pitkän ohjan kierroksen ajaksi. Käppäilin tien päähän vielä loppukäynteinä ja palasin talliin.



Kevyesti olen pyrkinyt aloittamaan meidän liikutukset. Tänään, perjantaina käytiin jo aamulla rennolla kävelyllä metsissä. Lauantain ja sunnuntain Onni varmaan möllöttelee vain tarhassa, kun minä olen töissä. Ellei tämä ystäväperhe halua ratsastaa, sitten Onni joutuu taas alkeisratsun hommiin. Kyllähän sekin siltä tuntuu sujuvan. :)

2 kommenttia:

  1. Kannattaa tuohon jalkaongelmaan kokeilla ihan jalustimen lyhentämistä,

    Ainakin minua jalustimen lyhentäminen on auttanut löytämään jalalle paremman paikan. Ei se vieläkään koko ajan pysy oikeassa asennossa, mutta sentään ei ole enää koko aikaa hevosen kainalossa. Aluksi tietysti tuntui hirveältä pitää niin lyhyitä jalustimia, mutta kaikkeen tottuu. :)

    Varsinkin estesatulassa on mahdoton pitää jalkaa oikeassa paikassa, jos jalustin on kovin pitkä.

    VastaaPoista