Esteitä ja jääkiekkoa (videoita)

Vihdoin päästiin tunnille hyppäämään! Nimittäin Niihaman rataestekurssille. Meitä oli 6 ratsukkoa ja tasohan on 80-90cm. Esteet näytti muuten super pieniltä, kai sitä on kotona tullut hypättyä sen verran isompia, etten ole edes ajatellut. :D En kirjoita valmennuksesta yksityiskohtaista sepostusta, sillä ainoa materiaali on kypäräkameran videot. Katsotaan jos seuraavista kerroista, ainakin toisesta, kirjoitan enemmän.

Verkattiin sileällä jonkun aikaa ja siirryttiin sitten verkkahyppyihin. Onni oli käynnissä ja laukassa normaali, ravissa vähän könkkä. Jalat oli kuitenkin ennen ja jälkeen valmennuksen täysin normaalit, ja hevonen oli oma itsensä, joten en olettanut sen olevan mitään vakavaa. Verkkahyppyjen jälkeen ratsastettiin rata, jossa tällä kertaa 9 estettä. Kun kaikki oli suorittaneet radan, sai päättää minkä kohdan radasta tulee uudestaan ja saa paremmin sujumaan.
Tuossa 1:12 kohdassa Onni kompastui vähän esteen jälkeen ja ihan kuin itselleen siitä hermostuen teki jotain pukki hyppyä, siitä johtuu tuo pään vispaaminen. :D


Jos video ei näy klikkaa tästä.

Valmistauduin torstaina juoksuttamalla Onnin. Se on ollut mielestäni tosi mukava työstää viimeaikoina, niin selästä kuin näköjään maastakin. Laitoin kummarit, jotka on aika napakat Onnille ja sen pitkälle kaulalle, mutta silloin tällöin kun satun juoksuttamaan, niin kyllä niillä pystyy menemään. Onni astui heti alusta asti jo etukavion jäljen yli, mikä on tosi hyvin, se on takajalkojen kanssa todella laiska tekemään hommia. Juoksutin ensin ravia molempiin suuntiin ja otin sitten kolme ravipuomia mukaan. Eli ravipuomit-laukka-ravipuomit. Onni tosin aluksi tulkitsi tämän niin, että laukka-laukkapuomit-laukka. :D Otin sen jälkeen kummarit pois ja annoin sen hölkätä vapaassa muodossa ja kas kummaa, takajalat laiskistui.


Jos video ei näy, klikkaa tästä.

Viikonlopun poika vietti vapaalla. Lauantaina oli meinaan pelipäivä! Ja tappiohan sieltä tuli, olen meinaan Hifkin miehiä - tai siis naisia. Olin ekaa kertaa fanikatsomossa ja oli kyllä hauska kokemus! Voisin mennä uudestaan vaikka koko pelin joutui seisomaan.
Ei häviö niin haitannut, sillä satuttiin törmäämään Samu Haberiin ja pääsin hänen kanssa samaan kuvaan! Oli vähän pidempi kuin kuvittelin.. :D Näin myös Heikki Paasosen (joka taas oli lyhyempi kuin kuvittelin), mutta oli niin kaukana ettei viitsinyt juosta perään.

Oltiin paikalla 30min aiemmin, joten ehdittiin nähdä vähän lämmittelyäkin.

Maanantaina Onnilla oli hammaslääkäri! Poika sai kyllä rauhottavaa, mutta kun on niin iso, niin tuo määrä ei sitä ihan tyrmännyt. Eipä tarvi lääkärin kyykkiä, saa selkä suorassa raspata! Sain katsoa myös Onnin suuhun ja hyvinhän siitä piikit näki. Suu oli kuitenkin hyvässä kunnossa, eikä piikkejä ollut normaalia enempää. Eläinlääkäri kehui, että poika on hienossa kunnossa! :) Toimenpide oli nopea, ja päästiin heti käsittelyyn kun klinikalle tultiin.
Kotona ratsastin Onnin vielä illalla kuolaimettomalla. Ja minä joskus vannoin, etten maastoon lähde ilman kuolainta.. ;) Tosin vain kävelin, mutta hyvinhän tuo toimii. Kuolaimen saa laittaa jo tänään.

Raspauksen jälkeen odoteltiin puolisen tuntia, että autossa pysyy pystyssä

Tänään käydään joku mukava maastolenkki ja torstaina tsekataan nappulat kuntoon perjantaille! Tänä perjantaita mahdollisesti myös videopätkiä maastakäsin eikä selästä.

Koulutunti su

Vihdoin päästiin taas koulutunnille! Ja sain äidinkin kuvaamaan, joten kuviakin luvassa aika paljon.
Tunti alkoi kuudelta, joten lähdin kävelemään n. 20 vaille. Ennen tuntia kävelen aina mahdollisimman paljon, että saadaan vähän paikkoja vertymään ja näin päästään nopeammin työskentelemään.
Tehtiin alkuun takaosakäännöstä ja jumpattiin hevosta, tästä siirryttiin pääty-ympyrälle, josta ei poistuttu kertaakaan tunnin aikana. Oma toive tunnille oli paljon taivutuksia ja siinä tavutuksessa rennoksi, sillä viimeksi kun menin kentällä, Onni oli melko jäykkä (monta päivää vapaata oli tehnyt tehtävänsä, joten ihan oma vika..). Ja taivutuksiahan saatiin..!

Aloitettiin käynnissä, tarkoitus oli "yliampua" taivutukset, saada hevonen työntämään kunnolla takaa ja saada myös kaulan lihakset toimimaan.
Kun oltiin tehty hetki pikkuhiljaa ohjia lyhennellen töitä ja saatu hevosen kaulaa pyöristymään, piti ohjat ottaa superlyhyeksi, jotta pystyisin tukemaan hevosta kunnolla. Itselle se tuntui todella lyhyeltä ja tiukalta ohjasotteelta, istuminenkin tuntui hankalalta. Sain todella käyttää lihaksia, jotta pystyin istuumaan suorassa, kyynärpäät kyljissä noin lyhyellä ohjalla. Painoa ohjalla oli suunnilleen 10-15 kiloa lyhennyksen jälkeen. Kun hetken ratsastin hevosta eteen, kohti ohjaa, sen kaula alkoi pyöristyä, eikä se ollut moksiskaan ohjastuntumasta. Kuten opettajakin mainitsi, tiukka ohjastuntuma ja siten hevosen tukeminen on eri asia kuin suun repiminen eikä niitä pidä sekottaa keskenään.

"Ennn tee!"

"No jos mä vähän kuitenki.."

Jatkettiin yhä taivuttelua, ei enää niin isosti kun alussa. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Kun Onnin sai rennoksi, se tuntui hyvältä (vaikka hevonen tukikin niin hirveästi ohjaan, ettei ratsastus tuntunut itselle kovin mukavalta :p). Taivutuksesta suoristettaessa tuli ratsastaa hieman voimakkaammin eteen ja näin saada hevosen pää pysymään alhaalla. Myös ohjastuntuma tuli säilyttää läpi taivutusten ja suoristusten. Tunnilla ei haettu kouluradan korkeaa muotoa vaan "hevosen pää polvien väliin". Ravissa täytyi vahtia tahtia, se meinasin aina kiihtyä ja muutama kerran sain ratsastettua hyviä, rauhallisia, mutta aktiivisia askelia. Muistan varmaan ikuisesti opettajan huutavan ympyrän keskeltä: "Ajattele piaffia! Ajattele passagea!" :D Mutta se kyllä toimi! Hetkellisesti..

Jatkettiin sitten pysähdyksillä, aloitettiin taas käynnistä ja sitten otettiin ravista. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei se sitten ihan niin taas mennytkään. Aktiivisesti eteen koko ajan ja pysäytetään kuin seinään. Ohjalla ei tehdä pysäytystä eikä siksi varsinaista myötäystäkään, vaan hevosta ratsastetaan sitä kohti myös pysäytyksessä. Tällöin hevosen muoto ja keskittyminen säilyy, joka takaa paremmat edellytykset pysähdyksestä liikkeelle lähtöön. Pysäytys ja myötäys tehdään istunnalla, myötäys vasta, kun hevonen on pysähtynyt, jolloin saadaan jalat jäämään tasan.

Eli ei näin.. :D

Vaan enemmänkin näin !

Pysähdyksiä silloin tällöin tunnin aikana tuon tuokion jälkeen, mutta tehtiin vielä hetki ravissa taivutusharjoitusta. 3 askelta taivutus ulos, 3 askelta suoristuksella, 3 sisään ja taas suoristus jne. Harjoituksessa tuli itselle kauhea kiire, taivutin ehkä liikaa, jolloin suoristukseen meni enemmän aikaa ja välillä tuli enemmän askelia kuin 3.

Alkutunnista

Loppussa sain alkaa antamaan hevoselle enemmän ohjaa sillä ehdolla, ettei vauhti lähde kiihtymään. Taivuttelua jatkettiin edelleen ja nyt sitä voitiin suurentaa. Onnikin tuntui jo hyvältä, vaikka painoa ohjalla olikin hirveästi. En ole ajatellutkaan, että sitä pitäisi tukea noin paljon! Sitäkin alkoi vähän väsyttää, tunsin, kuinka se ei enää jaksanut työntää niin hyvin enää takaa. Kuitenkin se kuunteli tosi kivasti varsinkin lopputunnista, kuten kuvistakin voi korvien asennosta päätellä. :D Viimeinen käyntiin siirtyminen tehtiin hitaasti käynnille pudottaen joka sujui hyvin.

Tunnin jälkeen kylmäilin hevosen jalat ja laitoin sille kääreet jalkoihin. Heitin sitten ruuat kaikille hepoille ja toivottelin hyvät yöt. :)
Tiistaina käyn Onnilla maastoilemassa ja keskiviikkona pitäisi taas hypätä, jos vaan saan aikataulut niin sopimaan.