Justin Ray 2013-2016

In our thoughts you are always near.

Still loved, still missed, still very dear.

But happy memories we keep forever, of days when we were all together.

In heaven you rest, no worries, no pain...

... but in our hearts you will always remain. <3

Taivas sai torstaina 21.4.2016 uuden, kirkkaimman tähden,

lepää rauhassa Jusu.. <3

Esteitä ja jääkiekkoa (videoita)

Vihdoin päästiin tunnille hyppäämään! Nimittäin Niihaman rataestekurssille. Meitä oli 6 ratsukkoa ja tasohan on 80-90cm. Esteet näytti muuten super pieniltä, kai sitä on kotona tullut hypättyä sen verran isompia, etten ole edes ajatellut. :D En kirjoita valmennuksesta yksityiskohtaista sepostusta, sillä ainoa materiaali on kypäräkameran videot. Katsotaan jos seuraavista kerroista, ainakin toisesta, kirjoitan enemmän.

Verkattiin sileällä jonkun aikaa ja siirryttiin sitten verkkahyppyihin. Onni oli käynnissä ja laukassa normaali, ravissa vähän könkkä. Jalat oli kuitenkin ennen ja jälkeen valmennuksen täysin normaalit, ja hevonen oli oma itsensä, joten en olettanut sen olevan mitään vakavaa. Verkkahyppyjen jälkeen ratsastettiin rata, jossa tällä kertaa 9 estettä. Kun kaikki oli suorittaneet radan, sai päättää minkä kohdan radasta tulee uudestaan ja saa paremmin sujumaan.
Tuossa 1:12 kohdassa Onni kompastui vähän esteen jälkeen ja ihan kuin itselleen siitä hermostuen teki jotain pukki hyppyä, siitä johtuu tuo pään vispaaminen. :D


Jos video ei näy klikkaa tästä.

Valmistauduin torstaina juoksuttamalla Onnin. Se on ollut mielestäni tosi mukava työstää viimeaikoina, niin selästä kuin näköjään maastakin. Laitoin kummarit, jotka on aika napakat Onnille ja sen pitkälle kaulalle, mutta silloin tällöin kun satun juoksuttamaan, niin kyllä niillä pystyy menemään. Onni astui heti alusta asti jo etukavion jäljen yli, mikä on tosi hyvin, se on takajalkojen kanssa todella laiska tekemään hommia. Juoksutin ensin ravia molempiin suuntiin ja otin sitten kolme ravipuomia mukaan. Eli ravipuomit-laukka-ravipuomit. Onni tosin aluksi tulkitsi tämän niin, että laukka-laukkapuomit-laukka. :D Otin sen jälkeen kummarit pois ja annoin sen hölkätä vapaassa muodossa ja kas kummaa, takajalat laiskistui.


Jos video ei näy, klikkaa tästä.

Viikonlopun poika vietti vapaalla. Lauantaina oli meinaan pelipäivä! Ja tappiohan sieltä tuli, olen meinaan Hifkin miehiä - tai siis naisia. Olin ekaa kertaa fanikatsomossa ja oli kyllä hauska kokemus! Voisin mennä uudestaan vaikka koko pelin joutui seisomaan.
Ei häviö niin haitannut, sillä satuttiin törmäämään Samu Haberiin ja pääsin hänen kanssa samaan kuvaan! Oli vähän pidempi kuin kuvittelin.. :D Näin myös Heikki Paasosen (joka taas oli lyhyempi kuin kuvittelin), mutta oli niin kaukana ettei viitsinyt juosta perään.

Oltiin paikalla 30min aiemmin, joten ehdittiin nähdä vähän lämmittelyäkin.

Maanantaina Onnilla oli hammaslääkäri! Poika sai kyllä rauhottavaa, mutta kun on niin iso, niin tuo määrä ei sitä ihan tyrmännyt. Eipä tarvi lääkärin kyykkiä, saa selkä suorassa raspata! Sain katsoa myös Onnin suuhun ja hyvinhän siitä piikit näki. Suu oli kuitenkin hyvässä kunnossa, eikä piikkejä ollut normaalia enempää. Eläinlääkäri kehui, että poika on hienossa kunnossa! :) Toimenpide oli nopea, ja päästiin heti käsittelyyn kun klinikalle tultiin.
Kotona ratsastin Onnin vielä illalla kuolaimettomalla. Ja minä joskus vannoin, etten maastoon lähde ilman kuolainta.. ;) Tosin vain kävelin, mutta hyvinhän tuo toimii. Kuolaimen saa laittaa jo tänään.

Raspauksen jälkeen odoteltiin puolisen tuntia, että autossa pysyy pystyssä

Tänään käydään joku mukava maastolenkki ja torstaina tsekataan nappulat kuntoon perjantaille! Tänä perjantaita mahdollisesti myös videopätkiä maastakäsin eikä selästä.

Keväisempi ulkoasu !

Sainpas vihdoin väkerrettyä meille uuden bannerin! Kommentteja saa heittää, olisi kiva kuulla mitä olette mieltä. :) Pieniä muutoksia ulkoasuun vielä luvassa, mutta alkoi kyllästyttää tuo harmaa väliaikainen roska, niin pistin jo tämän esille..

Arvoin vihdoin myös joulukalenterin riimun, jonka voittaja on Matilda! Jos hän ei jostain syystä riimua haluakaan, arvon sen uudelleen.

Ilmoitellaas tässä nyt sitten, että meillä on tämän kuun loput perjantait rataestekurssi Niihamassa, tasolla 80-90cm. Kisoja ajatellen on hyvä päästä treenaamaan ratoja ja kurssi oli omalla hevosella osallistuessa mielestäni halpa, joten pakkohan sinne oli päästä. Saa nähdä kuinka kovaa ja korkealta mennään..!

Hevoset 2016 #1

Lauantai aamu starttasi oman aamutallin tekemisellä. Jusu vietti viimesistää päiväänsä meillä, sillä illalla messujen jälkeen se pistettiin autoon ja vietiin takaisin Teivoon. Ilokseni se oli ollut maanantaina ihan hyvä ajaa, ei mitään kikkailuja, ilmeisesti se tarvitsi vain aikaa. :)

Messuille lähdin kahdeksan jälkeen, tarkoituksena nähdä Christopher Wegeliuksen vetämä esteklinikka. Klinikat on aina ollut meikäläisen must see -listalla. Niistä saa usein poimittua kivoja tehtäviä ja vinkkejä omaan treeniin, jotenkin myös se motivaatio kasvaa kuudella.. ;)
Klinikassa kiinnitettiin paljon huomiota siihen, että hyppyyn lähdettiin oikealta paikalta. Ei liian kaukaa, ei liian läheltä. Hevosen tuli olla avuilla, etenkin ulkoapujen merkitys kaarteissa korostui.

Ihmisiä messuilla oli heti aamusta hyvin paikalla. Siitä huolimatta en osannut varautua siihen, miten paljon meitä tuli olemaan kun päivä eteni pidemmälle.. Ihan julmettu määrä! :D Tänä vuonna sai notkua aidoilla myös katsomon edessä (varsinkin lauantaina, sunnuntaina siitä ajettiin enemmän  pois), jolloin valitettavasti alimmat penkkirivit eivät nähneet areenalle.. :p


Rotuesittelyt jäävät yleensä katsomatta, tänä vuonna kuitenkin notkuin kameran kanssa rotuja katsomassa. Erityisesti vuonohevosia ja friisiläisiä oli ilo seurata. Ja sattuipa löytymään yksi Onnin kaimakin, nimittäin toinen lusitanoista oli ristitty myös Onniksi!
Suomenhevoset ei ole ihan se minun rotu, siitä huolimatta työhevossuuntaa edustanut Janssoni oli todella herttainen! Taisi olla muunkin yleisön suosiossa tämä karvapallo.

Messujen suloisin ratsukko :3

Onnin kaima Onni

Rotuesittelyn jälkeen lähdin haahuilemaan ihmismassan sekaan ja katselin ympärilleni. Mitä missäkin on, löytyykö jotain ostamisen arvoista (kyllähän sitä löytyisi vaikka mitä, mutta kun miettii mitä sitä oikeasti tarvii.. :D). Lauantaina en ostanut mitään - muuta kuin ruokaa, yksin shoppailu on jotenkin tylsää.. Palasin takaisin katsomon penkeille esteluokkia seuraamaan. Kuvista ei oikein tullut maata eikä kuuta tuolta paikalta, mutta en olisi löytänyt enää parempaakaan paikkaa, sillä joka pieninkin aukko oli täytetty.

Kyllä iski epätoivo, kun AT-ratsastuspilatesnäytöksen ratsastajat istuvat hievahtamatta satulassa. Hetken ratsukoita suu auki toljotettuani totesin, että minusta tulee esteratsastaja, en koskaan kykene tuohon. Vaikka täytyyhän sitä esteratsastajankin osata istua ja käyttää kroppaansa oikein, mutta mutta.. Tästä näytöksestä löytyy vain videopätkiä, samoin issikkanäytöksen lopusta vain pari videota, joten tässä pätkä siitä (jos upotus ei näy klikkaa tästä)!


Suomenorien kavalkadi oli kyllä lauantain suosikki! Kuten mainittu, suokit ei ole mun juttu, mutta suokkiorit on usein tosi mageen näkösiä! Jotenkin orit on muutenkin mun mieleen, en tiedä mikä niissä puhuttaa.. Istuin katsomossa, mutta kävin räpsimässä välillä parit kuvat aidalla. Ja jos joku väittää, ettei suomenhevoset osaa hypätä, niin eiköhän heti todisteta nämä väitteet vääräksi tällä klipillä! ;) (Jos video ei näy, klikkaa tästä.)


Valjakkoajonkin ehdin vielä seuraamaan loppuun asti, ennen kun piti jo hölkkiä autolle ja suunnata nokka kohti Teivoa. Mun oli nimittäin tarkoitus tavata äiti ja isäpuoli (ja Pusu!) siellä ja päästää kaikki sisälle. Valjakkoajoa on hauska seurata, siinä on yleisö aina mukana. Musiikki ja hurraukset saavat hyvälle fiilikselle, vaikka suoritus ei niin hyvin olisi mennytkään.

Ja ihan kun tässä ei olisi tarpeeksi kuvia, niin KUVASIVUSTOLLENI (linkki) on tulossa nämä sekä lisää materiaalia. Sen lisäksi messuista tulossa toinen postaus, joka sisältää sunnuntailta kuvia sekä videopätkiä ja ostosten esittelyä. :)

Irtokenkiä, lantaa.. Kevät on täällä!

Hauskaa aprillipäivää! Luonto heitti ensimmäisen pilan heti aamulla: Avasin verhot ja taivaalta leijuu jäätävän kokoisia nenäliinoja ja maan pinta oli jo valkoinen. Hetken päästä sade loppui ja nyt lumi on jo sulanut: Aprillia, silliä ja kuravettä takatalvi!
 
Heti aluksi ilmoittelen, että olen menossa hevosmessuille molempina päivinä blogistina! :o Mahdollisesti teen toisesta päivästä (tai jopa molemmista) jonkinlaisen videopostauksen tai koosteen. Kummastakin päivästä kuitenkin tulossa erilliset omat postaukset, mutta toivon mukaan saadaan myös videomatskua! Lauantaina olen paikalla aamusta iltaan ja sunnuntainakin taidan viihtyä koko päivän. Lauantaina tulen olemaan paljon areenan vieressä kamera kädessä ja sunnuntaina kierrän enemmän ohjelmalavoilla.
Joulukalenterin arvonnan (riimu) tuloksen julkaisen seuraavissa postauksissa (pari kuukautta myöhässä.. kröhm..)!

Eilen kävin Onnin kanssa piiitkästä aikaa "oikealla" kentällä. Ja ei kyllä ole haitannut tämä pieni tauko. Poika oli tosi mukava ratsastaa! Se oli mukavan pehmeä, kuunteli pieniä apuja ja rento (!).

Meidän herran tarha on aina ihailtava näky kun lumet sulaa..:):):) Ei auta kun heilua talikon/lapion varressa mahdollisimman usein, ei ne itsekseen katoa. Meillä kaikki siivoaa oman tarhan kerta viikkoon, mutta talvella ei siihen pysty ja keväällä sitä miettii, miksi omistaa hevosen.. :D

Ilmeisesti kevät, sopivampi satula ja maastoilu on yhdessä luonut sopivan "kombon" ja hevonen työskenteli mielellään. Ratsastajan lihaskuntoilusta ei ole ollut haittaa, huomaan jo istuvani paremmassa ryhdissä ja pysyn satulassa hölskymättä kuin peruna säkki konsanaan - toki koulusatulalla on tässä myös sanomista. Reilu kuukausi sitten sanoin isäpuolelleni, että tehdään jonkinnäköinen ohjelma mitä teen ja kuinka paljon. Tiettyjä liikkeitä on voinut lisätä, sillä paikat ei tule enää kipeäksi pienemmistä määristä. Tästä ei voi kuin olla iloinen !

Nyt kuitenkin siihen eiliseen. Postauksen kuvat on helmikuulta, kun humputeltiin epämääräisesti kenttää ympäri ilman päämäärää, mutta mukavampihan se on jotain katsella! ;) Eilen tosin keväisemmissä maisemissa kuin kuvissa.. Kiitos kuvista Julia!
Kenttä on jo onneksemme sula, eipähän tarvitse luistella enää. Kävelin kentän pari kertaa ympäri ja näytin kaikki entisen pelottavat kohdat. Yritän nykyään muistaa kehua paljon enemmän, se on jotenkin semmonen asia, minkä aina unohdan. Pelokkeet unohtui nopeasti, kun ohituksesta sai taputuksen kaulalle ja kehun.

* hölö hölö *

Ravissa aloin heti hakemaan hyvää tuntumaa. Jos pää nousee, näytä ohjalla minne sen haluat ja ratsasta jalalla. Onni oli alusta asti todella letkeä, se ei tänään juossut, vaikka koskin siihen pohkeella. Toisinaan se lähtee kipittämään, mutta tänään se kuunteli ja tukeutui sen sijasta ohjaan kiihdyttämättä tahtia. Tein muutamia pysähdyksiä, etujalat tuli aika mukavasti tasan.
Pidin "teemana" simppelisti askeleen pidennykset. Tykkään keskittyä yhdellä kerralla yhteen asiaan, jolloin saan siitä paremmin irti. Tunneilla opettajan valvovan silmän alla voin sitten tehdä enemmän yhtä aikaa.

Joko minä olen yhtäkkiä oppinut ratsastamaan tai hevonen on tyytyväinen satulaansa tai tähdet ovat paikoillaan, sillä nehän irtosi aika mukavasti! Asetus, suoristus, pohkeesta eteenpäin, käsiä eteen ja anna tilaa liikkua... Pää ei noussut ylös kun lähdin pyytämään eteenpäin ja parin ensimmäisen kerran jälkeen tunsin, kuinka Onni työnsi kunnolla takaa eteenpäin. Se ei hävinnyt tuntumalta, kun myötäsin vähän ja annoin tilan vähän avoimempaan tuntumaan. Hymyssä suin tein pari kertaa vielä samaan suuntaan ja hyvien suoritusten jälkeen heitin ohjat pitkäksi ja kehuin hevosen maasta taivaisiin. Pidin tauon aina, kun hevonen oli suorittanut hyvin. Kun puhun tauosta, sen pituus on tilanteesta riippuen pari kierrosta kentän ympäri vapaasti kävellen.

Toiseen suuntaan tein saman, tässä suunnassa - eli vasemmassa kierroksessa - pelokkeet ovat voimakkaammat, joten keskityin paljon rentouteen.
Laukassa aloitin vaikeammasta, mutta "turvallisemmasta" suunnasta, eli oikeasta. Alusta asti laukka liikkui hyvin eteen, oikea laukka on Onnille hankalampi koota pikkupikku laukaksi, joten se on aina se, joka pyörii paremmin eteenpäin. Yleensä en tee pidennystä laukassa, sillä pakka lahoaa käsiin, kun poika haluaa sitten juosta koko ajan. Tänään hommat sujui niin kivasti ravissa, että uskalsin uhmata ja olla lopettamatta silloin kun oli hyvä.

Onneksi kehtasin! Hetken keskusteltuamme, pääsimme yhteisymmärrykseen, ettei kulman läpi juosta ja päästiin pidentämään. Ja kyllä löytyi taas draivia ! Se voima millä Onni työnsi eteenpäin, pää pysyi siellä missä olikin ja silti se antoi nätisti kiinni. Kerran onnistuin ottamaan kiinni niin, että ruuna pudotti suoraa raville. Joka päivä ymmärrän enemmän, miten paljon sitä oikeasti pärjää istunnalla. Kun sain muutaman hyvän pidennyksen, annoin ohjaa reilusti ja annoin Onnin vaan laukata. Lyhyet sivut vähän hitaammin, pitkillä sivuilla reilusti vauhtia lisäten.
Kävelyä välissä ja sama toiseen suuntaan. Laukan sai paremmin kontrolliin ja kulman läpi, kuin oikeassa kierroksessa, pidennykset oli kuitenkin aika samaa luokkaa. Myös tähän suuntaan annoin lopuksi luvan laukata eteen omaa tahtia.

Loppuraveissa "ylitaivuttelin" Onnia ja se onnistui yllättävän helposti. Ilmeisesti paikat oli hyvin auki, sillä se ei pistänyt yhtään vastaan. Tein taivutusta kummassakin suunnassa matalassa muodossa sekä sisälle että ulos taivuttaen.
Ja kirsikkana kakun päällä? Hain Onnin illalla sisälle ja kävely kuulosti käytävällä hassulta.. No eiköhän sillä ole vasen takakenkä yhdellä naulalla jalassa roikkumassa! Juuri kaksi viikkoa sitten lähti oikeasta etujalasta kenkä ja nyt takajalasta.. Koskaan aiemmin Onnilla ei ole lähtenyt kengät ja nyt ne tippuu kaikki? Kenkä oli lähtenyt poikien (Jusun ja Onnin) iltakohelluksen ansiosta, sillä oli ihan normaali vielä ratsastuksen aikana. Lefa nyppäsi kengän pois ja kengittäjä on tulossa maanantaina. Mennään loppu viikko ilman yhtä kenkää rauhallisesti metsissä pehmeällä pohjalla, ei ole enää liukasta, joten kengättömyys ei ole ongelma.

Ainoa kuva, joka oikeasti eiliseltä.