Heti aluksi ilmoittelen, että olen menossa hevosmessuille molempina päivinä blogistina! :o Mahdollisesti teen toisesta päivästä (tai jopa molemmista) jonkinlaisen videopostauksen tai koosteen. Kummastakin päivästä kuitenkin tulossa erilliset omat postaukset, mutta toivon mukaan saadaan myös videomatskua! Lauantaina olen paikalla aamusta iltaan ja sunnuntainakin taidan viihtyä koko päivän. Lauantaina tulen olemaan paljon areenan vieressä kamera kädessä ja sunnuntaina kierrän enemmän ohjelmalavoilla.
Joulukalenterin arvonnan (riimu) tuloksen julkaisen seuraavissa postauksissa (pari kuukautta myöhässä.. kröhm..)!
Eilen kävin Onnin kanssa piiitkästä aikaa "oikealla" kentällä. Ja ei kyllä ole haitannut tämä pieni tauko. Poika oli tosi mukava ratsastaa! Se oli mukavan pehmeä, kuunteli pieniä apuja ja rento (!).
 |
| Meidän herran tarha on aina ihailtava näky kun lumet sulaa..:):):) Ei auta kun heilua talikon/lapion varressa mahdollisimman usein, ei ne itsekseen katoa. Meillä kaikki siivoaa oman tarhan kerta viikkoon, mutta talvella ei siihen pysty ja keväällä sitä miettii, miksi omistaa hevosen.. :D |
Ilmeisesti kevät, sopivampi satula ja maastoilu on yhdessä luonut sopivan "kombon" ja hevonen työskenteli mielellään. Ratsastajan lihaskuntoilusta ei ole ollut haittaa, huomaan jo istuvani paremmassa ryhdissä ja pysyn satulassa hölskymättä kuin peruna säkki konsanaan - toki koulusatulalla on tässä myös sanomista. Reilu kuukausi sitten sanoin isäpuolelleni, että tehdään jonkinnäköinen ohjelma mitä teen ja kuinka paljon. Tiettyjä liikkeitä on voinut lisätä, sillä paikat ei tule enää kipeäksi pienemmistä määristä. Tästä ei voi kuin olla iloinen !
Nyt kuitenkin siihen eiliseen. Postauksen kuvat on helmikuulta, kun humputeltiin epämääräisesti kenttää ympäri ilman päämäärää, mutta mukavampihan se on jotain katsella! ;) Eilen tosin keväisemmissä maisemissa kuin kuvissa.. Kiitos kuvista Julia!
Kenttä on jo onneksemme sula, eipähän tarvitse luistella enää. Kävelin kentän pari kertaa ympäri ja näytin kaikki entisen pelottavat kohdat. Yritän nykyään muistaa kehua paljon enemmän, se on jotenkin semmonen asia, minkä aina unohdan. Pelokkeet unohtui nopeasti, kun ohituksesta sai taputuksen kaulalle ja kehun.
 |
| * hölö hölö * |
Ravissa aloin heti hakemaan hyvää tuntumaa. Jos pää nousee, näytä ohjalla minne sen haluat ja ratsasta jalalla. Onni oli alusta asti todella letkeä, se ei tänään juossut, vaikka koskin siihen pohkeella. Toisinaan se lähtee kipittämään, mutta tänään se kuunteli ja tukeutui sen sijasta ohjaan kiihdyttämättä tahtia. Tein muutamia pysähdyksiä, etujalat tuli aika mukavasti tasan.
Pidin "teemana" simppelisti askeleen pidennykset. Tykkään keskittyä yhdellä kerralla yhteen asiaan, jolloin saan siitä paremmin irti. Tunneilla opettajan valvovan silmän alla voin sitten tehdä enemmän yhtä aikaa.
Joko minä olen yhtäkkiä oppinut ratsastamaan tai hevonen on tyytyväinen satulaansa tai tähdet ovat paikoillaan, sillä nehän irtosi aika mukavasti! Asetus, suoristus, pohkeesta eteenpäin, käsiä eteen ja anna tilaa liikkua... Pää ei noussut ylös kun lähdin pyytämään eteenpäin ja parin ensimmäisen kerran jälkeen tunsin, kuinka Onni työnsi kunnolla takaa eteenpäin. Se ei hävinnyt tuntumalta, kun myötäsin vähän ja annoin tilan vähän avoimempaan tuntumaan. Hymyssä suin tein pari kertaa vielä samaan suuntaan ja hyvien suoritusten jälkeen heitin ohjat pitkäksi ja kehuin hevosen maasta taivaisiin. Pidin tauon aina, kun hevonen oli suorittanut hyvin. Kun puhun tauosta, sen pituus on tilanteesta riippuen pari kierrosta kentän ympäri vapaasti kävellen.
Toiseen suuntaan tein saman, tässä suunnassa - eli vasemmassa kierroksessa - pelokkeet ovat voimakkaammat, joten keskityin paljon rentouteen.
Laukassa aloitin vaikeammasta, mutta "turvallisemmasta" suunnasta, eli oikeasta. Alusta asti laukka liikkui hyvin eteen, oikea laukka on Onnille hankalampi koota pikkupikku laukaksi, joten se on aina se, joka pyörii paremmin eteenpäin. Yleensä en tee pidennystä laukassa, sillä pakka lahoaa käsiin, kun poika haluaa sitten juosta koko ajan. Tänään hommat sujui niin kivasti ravissa, että uskalsin uhmata ja olla lopettamatta silloin kun oli hyvä.
Onneksi kehtasin! Hetken keskusteltuamme, pääsimme yhteisymmärrykseen, ettei kulman läpi juosta ja päästiin pidentämään. Ja kyllä löytyi taas draivia ! Se voima millä Onni työnsi eteenpäin, pää pysyi siellä missä olikin ja silti se antoi nätisti kiinni. Kerran onnistuin ottamaan kiinni niin, että ruuna pudotti suoraa raville. Joka päivä ymmärrän enemmän, miten paljon sitä oikeasti pärjää istunnalla. Kun sain muutaman hyvän pidennyksen, annoin ohjaa reilusti ja annoin Onnin vaan laukata. Lyhyet sivut vähän hitaammin, pitkillä sivuilla reilusti vauhtia lisäten.
Kävelyä välissä ja sama toiseen suuntaan. Laukan sai paremmin kontrolliin ja kulman läpi, kuin oikeassa kierroksessa, pidennykset oli kuitenkin aika samaa luokkaa. Myös tähän suuntaan annoin lopuksi luvan laukata eteen omaa tahtia.
Loppuraveissa "ylitaivuttelin" Onnia ja se onnistui yllättävän helposti. Ilmeisesti paikat oli hyvin auki, sillä se ei pistänyt yhtään vastaan. Tein taivutusta kummassakin suunnassa matalassa muodossa sekä sisälle että ulos taivuttaen.
Ja kirsikkana kakun päällä? Hain Onnin illalla sisälle ja kävely kuulosti käytävällä hassulta.. No eiköhän sillä ole vasen takakenkä yhdellä naulalla jalassa roikkumassa! Juuri kaksi viikkoa sitten lähti oikeasta etujalasta kenkä ja nyt takajalasta.. Koskaan aiemmin Onnilla ei ole lähtenyt kengät ja nyt ne tippuu kaikki? Kenkä oli lähtenyt poikien (Jusun ja Onnin) iltakohelluksen ansiosta, sillä oli ihan normaali vielä ratsastuksen aikana. Lefa nyppäsi kengän pois ja kengittäjä on tulossa maanantaina. Mennään loppu viikko ilman yhtä kenkää rauhallisesti metsissä pehmeällä pohjalla, ei ole enää liukasta, joten kengättömyys ei ole ongelma.
 |
| Ainoa kuva, joka oikeasti eiliseltä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti