Korkeutta

Kauheeta, miten on aika mennyt näin nopeasti! Viime postauksestahan on ikuisuus! :o
En ala selittämään kovin yksityiskohtaisesti mitä me on tehty, sitä perusjuttua (maastoilua, juoksutusta, koulua ja esteitä), mutta parista jutusta saatte juttua.

Este tarkoituksella laitettu Saksan lipun väreihin..

Jälkeenpäin otettu kuva jo puoliksi puretusta esteestä.. alla lisää ;) Ja minä oon 173cm pitkä, en edes ole kauhean tappi :D

Olen käynyt töissä nyt parin viikon aikana myös kolme kertaa arkipäivinä, joka imee mehuja. Olen myös päässyt/joutunut (riippuen hevosesta.. :D) ratsastamaan ravureilla (3 eri suokkia + yksi lämpönen). Näistä syistä Onnin kanssa en ole jaksanut tehdä niin paljon, joten äiti ratsasti sillä edellisen viikon sunnuntaina (ei eilen).

Äiti on nuorempana ratsastanut paljonkin, mutta ei ole pitkään aikaan ratsastanut kunnolla. Onni meni tosi nätisti ja äiti uskalsi parempaan suuntaan jopa laukata! Yllättyi miten pientä laukkaa se osaa mennä.

Eilen Julia tuli meille käymään ja joutui heti kuvaajahommiin, kun hyppäsin Onnin kanssa korkeutta. Hypättiin viime keväänä korkeutta aina n. 110cm asti, mutta tällä kertaa uskaltauduin nostamaan esteitä vielä isommaksi. Verkkasin isohkolla ristikolla muutaman hypyn, jonka jälkeen siirryin tehtävään. meillä oli maassa puomi, jonka jälkeen otettiin yksi askel laukkaa ja sitten se 'korkeushyppyeste. Se oli heti alussa varmaan n. 90cm ja sen kanssa katsottiin puomin etäisyys kuntoon. Kun se saatiin sopivalle kohdalle, alettiin estettä pikkuhiljaa nostaa. Ensin kaksi reikää ja sitten hitaasti edistyen yhdelle reiällä.

Tässä säädettiin vasta väliä, en ilmeisesti osannut laskea yhden askeleen väliä oikein.. :D

Olen ihan tyytyväinen suurimpaan osaan lähestymisistä puomille, pari kertaa lähti vähän kaukaa tai astui hassusti, mutta muuten meni ihan nätisti. Esteen korkeuden noustessa mielessä ennen hyppyä oli aina pitää pohje kiinni ja toivoa, että hevonen hyppää. Onnilla ei ollut kuitenkaan ongelmia suorittaa mitään estekorkeutta, minä yritin vaan tuoda sen puomille hyvin ja antaa hevosen sitten suorittaa isompi hyppy rauhassa. On se kyllä niin hienoa, kun hevonen pelastaa kaikki ratsastajan mokat ja menee joka aidasta yli epäröimättä. Ei merkkiäkään ohimenosta tai pysähtymisestä, mikä on ihan mahtavaa!

Korotusta alkuperäiseen 3 reikää

Tässä korotusta 4 reikää

Ei sen esteen korkeutta siinä selässä niin edes tajunnut. Vaikka näin, että kannatin oli lopulta neljänneksi ylimmässä reiässä ja näytti ihan jo esteeltä, mutta näin ison hevosen selässä se ei silti vielä näyttänyt ihan niin pahalta. Jälkeenpäin mitattuna esteellä oli korkeutta n. 135cm, enkä olisi voinut itseni takia(kaan) jatkaa enää korkeammalle. Hyppy lähti jo niin paljon ylöspäin (tietysti kun on iso este), että oma istunta ei enää tuntunut alastulossa niin kovin hyvältä, vaikkei se videolta näytä mitenkään erikoisen pahalta (viimeinen hyppy). Eihän se muulla parane kuin treenaamalla, katsotaan, jos saisin sitä hiottua kuntoon ja voitaisiin jonain päivänä ylittää tämä korkeus ratsastajan paremmilla taidoilla. ;)

Tässä korotusta jo 6 reikää.

Videolta kaapattu, este tässä sen 135cm

Menin aika pitkillä ohjilla, tuntui, ettei kädet riitä antamaan myötäystä tarpeeksi, kun Onni käytti aika paljon kaulaa hypyissä. Mutta satakolmekymmentäviisisenttimetriä! Ihan hullua ja tosi siistiä! Olen niin tyytyväinen hevoseen! Esteen jälkeen hevonen sai isot taputukset ja kehuja ja loppuravit pitkillä ohjilla. Tänään mennään rauhassa maastolenkki ja huomenna Onni on varmaan vapaalla.

Kovaa ja kaukaa

Niillä eväillä mentiin tänään estekisoissa. Kisat oli harjoitusestekilpailut, jotka järjestetiin Pinsiön puskaratsastajien (yhdistys) toimesta Pinsiön ratsutilan maneesissa. Luokkavaihtoehdot oli junnumestaruus 40cm ja sennumestaruus 70cm. Minä tietysti 19 vuotiaana 180cm hevosella sennumestaruudessa. :D Verkkaryhmässä oli minun lisäksi 1 ratsastaja, mutta luokassa 2 (kisasivat samalla ponilla sennumestaruutta, toinen meni junnujen verkassa).

Sin. perusrata, pun. uusinta. Numero aina sillä puolella mistä lähestytään.

Maneesissa aloin heti ravailemaan ja ravailinkin jonkun aikaa. Onni oli pirteämpi kuin koskaan kotona esteverkassa. Otin parit pysähdykset ja kokosin ravia molempiin suuntiin. Laukkailin muutaman kierroksen ja parin ympyrän ennen ensimmäistä hyppyä, se lähti aika kaukaa. Toinen hyppy samalle esteelle aika läheltä, samoin kolmas. Jätin sen suunnan sitten siihen. Toiseen suuntaan ravailin taas hetken ja sitten laukassa aika heti hyppyihin. Este oli okseri, mutta laskettiin pystyksi toiselle ratsukolle ja päätin tulla sen niin myös. Seuraavalla kerralla tulin sen okerina. Annoin hevoselle pitkää ohjaa, sillä muistin olevani toinen lähtijä. Olinkin kuitenkin ensimmäinen ja sain kerätä ohjat heti takaisin. Tuomarille tervehdys ja pilli vihelsi, Onnin korvat kääntyi, se ihan varmasti tiesi mitä on edessä.

Minä en ole yli vuoteen käynyt estekisoissa, joten keskittyminen radalla kului täysin siihen, että osasin kääntää oikealle esteelle ja laukka säilyi (vaikka sitä ongelmaahan ei meillä esteillä kyllä ole). Laukka pyöri mielestäni ihan kivasti melkein koko radan ajan, esteelle Onni imi hirveästi ja vastaan sai taas pidellä. Ykkösen hyppy lähti kaukaa ja kakkonen tuli aika pohjaan. Toinen linja (3 & 4) tuli ihan fiksusti ja sain paikat ihan hyvin ratsastettua. Viidennen esteen jälkeen unohdin, että seuraava este tulee niin pian ja meidän käännös valui ulos, mutta selvittiin perus rata ilman pudotuksia.

Kuvat videolta napattu, parempia kuvia tulossa esille mahdollisesti myöhemmin.

Uusinnassa, tai toiseksi vaiheeksi sitä vissiin pitäisi sanoa, innokkuus esteelle nro 8 oli taas kunnolla pidätettävissä. Minun tie kasilta ysille meni seinän ja 3. esteen välistä, mutta samaan aikaan vuoroaan odottava ratsukko oli tulossa sieltä, ei varmaan tajunnut, että olen sieltä tulossa. Mahduttiin sitten siitä just sopivasti ohi, vähän Onni meni varovaisesti siitä ohi, mutta jatkoi sitten samalla innolla eteenpäin. Ysin jälkeen vasta Onnin laukka tuppasi lössähtämään ja sain pyytää enemmän. Siinä vaiheessa tajusin, mitä kaikkea muuta piti tehdä kuin vaan ohjata. :D Kympille tultiin taas vähän lähelle, mutta viimeinen hyppy tuli ihan hyvin. Videolta huomaa, että ohjat roikkui vähän pitkinä koko radan, mutta me selvitettiin rata puhtaasti! Tuplanolla!

Väisteltiin sitten toisen ratsukon rata ja sen jälkeen junnut tuli palkintojen jakoon. Ravailin maneesia ympäri ennen kuin ne alkoi oikeasti jakamaan palkintoja. Meidät sitten tituleerattiin Pipuran seniorimestareiksi 2015 ja otettiin kunniakierros oikealle. Taas jos olisin päästänyt, niin olisi se voinut heittää pukinkin. Ruusukekin tippui matkasta. :D Saatiin lisäksi ruskeat ratsastussukat, eli just oikean väriset! Jos joku ei ole huomannut, me mennään tällä ruskea-valkoinen -linjalla.
Normaalikokoisten hevosten 40cm on sama kuin Onnille 70cm, ja siksi se vähän hosuu enemmän. Kotona huomaa, kun esteen nostaa metriin, se alkaa itsekin vähän miettiä, että mistä se voi ponnistaa, ei voidakaan lähteä 2m aikasemmin. :D

Palkintojenjaossa ilmeisesti iloinen kuski :D

Kotona hoitelin vielä Onnin jalkoja, illalla täytyy laittaa vielä kavioihin tököttiä ja kääriä jalat. Seuraavissa estekisoissa saa kyllä kisata jo 80cm, katsotaan mitä vauhtia edetään sinne metriin asti.. :D Täytyy kai kisata vielä kun kesää on jäljellä. En usko, että meidän heppa-auto on käytössä talvella, joten se aika käytetään sitten perusratsastukseen. Minua on koulukärpäsen sijasta puraissut estepaarma, sillä into hypätä on suuri. Kyllä se koulukärpänen vielä tulee takaisin, innostus minulla vaihtuu säännöllisen epäsäännöllisin ajoin..!

Kuluneen viikon kuulumiset

Ollaan tehty viimeisen viikon sisään mukavasti erilaisia juttuja Onnin kanssa. Sunnuntaina kokeilin ohjasajoa ensimmäisen kerran. Aluksi se vähän katteli, että miksi mä sen takana kävelen, mutta tottui ajatukseen aika nopeasti. En tehnyt sitä kuin n. 20 min, joten ei se kovin liikunnasta käynyt. :D

Ilmoittauduin myös koulukisoihin, ne on äidin kaverin tallilla lauantaina.

Maanantaina ajattelin mennä rennosti koulua.. Mutta kentän viereen oli tuotu kolme mustaa lihansyöjälammasta, jotka määkäisivät (olivat siis ensimmäiset 20-30 min piilossa sisällä, mutta tulivat sitten pihalle vaanimaan Onnia) pari kertaa ja sittenhän IHAN KAIKKEA piti alkaa kyttäämään. Onni ei vielä ilmeisesti nähnyt mistä ääni tuli, joten kaikki esineet ja asiat kentällä ja ympärillä muuttuivat sapelihammastiikereiksi. Sittenhän se ei enää keskittynyt mihinkään. Kun sain kahden askeleen hyvän pätkän puolen tunnin vääntämisen jälkeen, heitin pitkät ohjat ja poistuin kentältä. Sitten se näki ne lihansyöjälampaat ensimmäistä kertaa ja pysähtyi kuin seinään. Hevonen ja lampaat vain tuijottivat toisiaan. Koko hevonen tärisi ja tunsin sen sydämen hakkaavan satulan läpi. Puolassa ei ilmeisesti ole lampaisiin törmätty. :D

Tiistaina hevonen sai rentoilla vapaalla, itselläkin oli niin huono mieli maanantain treenistä.

Eilen tein jotain, mitä en olekaan vielä tehnyt. Ratsastin Onnin kaksi kertaa, aamulla 9 aikaan käytiin kävelyllä pitämässä seuraa Vekille omistajineen ja iltapäivällä lämpöä uhmaten hypättiin vähän. Päätin jo aiemmin, että hyppään rataa. Lähinnä todistaakseni itselle ja ennen kaikkea huolissaan olevalle äidille, että Onni pysyy käsissä radan ajan. Ensi viikon sunnuntaina olisi siis tarjolla estekisat Pinsiössä, johon olisi myös tarkoitus osallistua.

Päivä oli tosi kuuma, joten verkkasin aika nopeasti ja rennosti, muutaman kerran puomin yli ja askellajit läpi. Sitten otin pari hyppyä ensin lankkuesteelle (4,9) ja sitten kolmoselle (Radasta kuva vähän alempana). Onni on alkuverkassa aina estepäivinä hyvin lahna, se ei jaksaisi edes ravata. Sitten kun este lyödään eteen, niin täytyy kuskin alkaa painamaan jarrua.

Verkan jälkeen annoin Onnin hengähtää ja kävelin muutaman kierroksen. Ei enää kiinnostanut herraa ne lihansyöjälampaat, kun oli esteitä hypättävänä! Aina se menee korvat tötteröllä yli mistä vain, jos vähän pelottaa, hyppy on isompi, mutta yli mennään!

Suunnitelmana oli tulla koko juttu kerran ratana läpi ja jos joku menee huonosti, ottaa se radan jälkeen uudestaan, ellei hevonen lähtisi viemään 6-0 radan aikana.

Ensimmäinen sarja tuli ihan kivasti. Pyrin ratsastamaan kaarteissa eteen ja ponnekaampaa laukkaa, jolloin esteelle sain odottaa (ja pitää vastaan ettei mene ihan ralliksi..). Kolmoselle ponnistuspaikka osui ihan hyvin kohdalleen. Nelosen ja vitosen väliin tuli neljä askelta. Jos olisin jaksanut purnata, olisin tullut sen uudestaan ja tullut reippaammin, jolloin neljä olisi sopinut tai ottanut kiinni ja tullut viidellä, mutta muuten hypyt oli ihan jees, joten annoin sen olla. Tie kutoselta seiskalle meni aika sisäpohkeen läpi jyräten, lapa edellä. Viimeiset esteet meni hyvin.

Onni näyttää pikkuselta tässä kuvassa :D

Otin linjan kutoselta seiskalle uudestaan, nyt sain kaarteessa pohkeen läpi, mutta hyppy seiskalle jotenkin lössähti, Onnin etujalat kolautti puomin alas, minä retkahdin kauniisti eteenpäin ja ohjat löystyi kilometrin verran. Onni otti siitä nokkiinsa ja heitti pienen pukin. Minä ilman toista jalustinta yritän istua äkkiä pystyyn. :D Äiti nosti esteen takaisin ja tulin vielä pelkän seiskan. 

Päästiin kentältä pois vasta, kun äiti talutti herran sieltä pois. Se raukka ei uskaltanut ohittaa kottikärryjä, jotka oli siirretty eri kohtaan. Ja sitten tuli ne lihansyöjälampaat.. :D Pihasta kun päästiin, alettiin kävelemään kotiin. Onni ei sano mitään traktoreista, rekoista, lumiauroista, autoista, moottoripyöristä tmv, joten en ollut huolissani, kun kuulin mopon tulevan meidän takaa. Vastaan tuli samaan aikaan auto peräkärryn kanssa. Mopopoika sitten fiksuna ajatteli, että kyllä tuosta ehtii tuon konin ohi ennen tuota autoa ja suhautti vähän liian lujaa vähän liian läheltä ohi. Onni alkoi teputtaa ja halusi juosta karkuun, mutta otin kiinni, jolloin se suostui paikalla teputtamiseen ja käänsi perän ojaa kohti.. Onneksi on fiksu hevonen, ei voi muuta sanoa !
Lenkin jälkeen Onni pääsi viileään suihkuun sekä jalkojen ja kavioiden hoitoon. Illalla käärin vielä sen jalat ja laitoin linimentit sinne alle.

Tänään olisi tarkoitus käydä rennolla maastolenkillä, huomenna kevyttä menoa pellolla, lauantaina kisat ja sunnuntaina herra on varmaan vapaalla.

Kehityskaari part 3

Noniin, enää tämä ja päästään taas "normaaliin" rytmiin ja kirjoittelemaan arjesta!
Viimeiset pari kk jäi jäljelle, joten jatketaan maaliskuusta. Päästiin käymään ensimmäisissä koulukisoissa, joista ei kovin hyvällä menestyksellä selvitty.. Ensi viikon sunnuntaina muuten on seuraavat! ;)
Karva alkaa kiiltää, maha on aika sopivassa kunnossa ja lihaksia alkaa löytyä. Peppukin on ollut ihan normaali eikä sitä kummalista karvattomuutta ole ilmennyt enää uudestaan. On se vaan hienoa, miten näin perustyöskentelyllä voi saada hevoselle noinkin paljon lihasta. Ei tässä mitään ihmeellistä olla tehty kuitenkaan. :D

Kotona alkuverkoissa...

...vs kisoissa radalla. :D

Onni on saanut massan lisäksi myös liikkeeseen uutta sävyä! Kehuja ollaan saatu viimeaikoina kivasta yhteispelistä ja liikkeistä, siitä kuinka ne on muuttunut viimeisien kuukausien aikana. :) Kotona alkaa itsenäinen meno muutenkin luistaa mukavasti, luottamusta ja yhteiseen hiileen puhaltamista alkaa pikku hiljaa löytyä.

Onnin ruokinta näyttää tänä päivänä seuraavalta: heinää n. 15kg päivässä (saa oikeastaan syödä niin paljon kun haluaa), aamulla 1l kokokauraa ja puoli litraa Boosteria, talvisin sekaan laitetaan myös porkkanoita. Illalla 3l rouhittuja kauroja, 1l Greenlinea, pari desiä kivennäistä ja desi pellavaa, muutaman kerran viikossa lurautan sekaan BE-vitamiinia, raskaina päivinä myös elektrolyyttejä. Lenkkien jälkeen herra juo aina ämpärillisen melassivettä. :)
Tänä päivänä näytetään tältä:

<3

Kyllä sitä saa todeta, että jotain on tehty oikein! Äiti on lähinnä hoitanut ruokahommat kuntoon ja minä olen ollut oppilaan roolissa niissä asioissa, pikku hiljaa alkaa sitäkin paremmin ymmärtää. :D
Tänä päivänä Onni on oikein iloinen, seurallinen ja pirteä "pikku"poika.

Käytiin tänään klinikalla hampaiden raspauksessa ja saatiin avustajalta, eläinlääkäriltä ja jonkun toisen hevosen omistajalta kuulla Onnin korkeudesta! Siihen täytyy tottua, kun kaikki sitä aina ihastelee kauhistelee..!
Heti kun saan videot torstain estetunnilta, kirjoittelen siitä postauksen. Nyt täytyy lähteä suuntaamaan talliin ja lähteä iltalenkille.

Tässä vielä muutaman kuvan kooste kehityksestä. Klikkaamalla pitäisi saada isommaksi.

Kehityskaari part2

Jatketaan siitä mihin edellisessä jäätiin! Päästiin vasta parin viikon päähän, joten siitä jatketaan.
Ollut meillä seuraavissa kuvissa 4 viikkoa ja risat, kuten alemmasta kuvasta huomaa, se ihmeellinen ihottuma (jos sitä voi siksi kutsua) pepusta on häipynyt ja se mitä ei niin huomaa, häntä alkaa tuuhentua. Alettiin saada kiinni rytmistä esteitä 1x viikko. Onni alkoi pikkuhiljaa piristyä. :)

8.9.-14

13.9.

16.9.

Pitkän aikaa mentiin samalla ruokinnalla tosin pikkuhiljaa tavaraa lisäillen. Alettiin päästä "normaaleihin" määriin mm. kivennäisten ja pellavan kanssa.
Ratsastaessa alkoi löytyä yhteinen sävel. Maastossa Onni testasi (ja joskus oikeasti pelkäsikin sitä mitä karkuun kääntyi) välillä heittämällä ympäri ja kun siitä ei päästänyt lähtemään, se jäi paikalleen hyppimään. Alussa ympäri kääntyminen olikin melkein joka toisen kerran juttu, mutta yleensä karjaisu ja pyyntö eteenpäin riitti saamaan herran kuriin. Välillä jouduttiin peruuttamaan pelottavien asioiden ohi, mulla ei ole tapana antaa hevoselle periksi.. :D

20.9. Kolmas koulutunti

Kaiken kaikkiaan sitä jo parin-kolmen kuukauden päästä näki hevosessa muutosta. Lihasta oli saatu, eikä se niin pahasti ollut laihakaan. Eihän se vielä ollut lähellä sitä mihin tavoite oli, mutta suunta oli oikea. Onni alkoi muutenkin olla elämäniloisempi ja pirteämpi, siitä tuli myös paljon seurallisempi. :) Marraskuussa otettiin kuvia pellolla, juurikin kehityksen näkemisen takia.
Kun Onni alkoi vahvistua ja voimistua, alkoi esteillä tulla turhan paljon vauhtia (myös lumen tulo aiheutti hyppytaukoa, joka kasaannutti hyppyintoa).
Ostettiin myös micklem suitset, joilla hevonen tuntui varsinkin ensimmäisillä kerroilla tasaisemmalta suustaan ja päästään ylipäänsä.

Tämä juurikin sellaiselta päivältä, kun omat voimat loppui ja hevonen vaan meni.. :D

Sitten on pitkä tauko ilman kunnon ratsastuskuvia ja muitakin kuvia löytyi niukasti, mutta pari löysin kuukausilta joulukuu-helmikuu. Vaihdoin talvella maastoon montéohjat, joilla sain tarvittaessa paremmin kiinni. Hevosessa alkoi olla jo sen verran voimaa, että kunnolla laukatessa halusin olla varma siitä, että saan sen vauhdin himmattuakin. :D
Lopputalvella päästiin tekemään töitä hankeen! Ehdittiin ratsastamaan siellä 5 viikkoa ennen kuin lumi suli ja pelloista tuli taas niin epätasaisia, ettei hommassa ollut enää järkeä. Saatiin hyvä voima treeni ennen kevään tuloa. :)

Jätän vielä kolmanteen postaukseen viimeiset pari kuukautta, sillä ne ovat olleet taas kuvarikkaampia kuin joulun jälkeiset kuut.
Kyllä näissä alkaa jo nähdä hepan muutosta, kun vaan saisi kuviin kaapattua senkin kuinka se on piristynyt. :)

Kehityskaarti #part1

Ajattelin tehdä vaihteeksi vähän erilaisen postauksen ja kirjoittaa siitä, miten Onni on muuttunut meille tullessaan. Lähinnä ulkonäöllisesti, joten käytän paljon kuvia. Kuvia on hirrrmu paljon, joten tein kuvakollaaseja ja laitan kuvia pienemmäksi (klikkaamalla suuremmaksi!).
Jaan postauksen myös kahteen, ellen kolmeen osaan, sillä materiaalia on niin paljon. Tässä ensimmäisessä osassa on kuvia ja juttua ihan koeratsastuksesta alkaen muutaman viikon päähän meille tulosta. Sen vielä sanon, että Onnihan on ollut meillä nyt 8 kuukautta.

Eiköhän ruveta kahlaamaan hommaa läpi..! Seuraavat kuvat on koeratsastuksella otettuja. Hevosesta ei ole kuvia ilman varusteita., sen yhden ainoan ehdin jo hukata..
Muistan elävästi kun käveltiin äidin kanssa tarhalle ja tuijotettiin hevosta suu auki; se oli niin ISO ja laiha, ruhjeita siellä täällä. Käytävällä hevonen mahtui juuri ja juuri kääntymään ympäri. :D

Sitten koitti se perjantai ilta, kun mut haettiin suoraa koulusta ja lähdettiin hakemaan Onni kotiin! Onni osoittautui jo aikaisemmalla ostotarkastusreissulla loistavaksi matkustajaksi, joten matka sujui ongelmitta! Kotona hevonen vietiin tarhaan, hetken se katseli mihin on tullut ja rupesi sitten syömään. Onni alkoi syödä heinää 15-20kg päivässä, lisäksi aloitettiin varovasti kauran, pellavan ja kivennäisen syöttö.
Onnilla ei ollut vielä lempinimeä, joten kutsuin sitä Sepeksi. Lopulta sain kaksi hyvää vaihtoehtoa Ässä ja Onni, mutta eihän se yhtään Ässältä näyttänyt, kun oli enemmän semmonen rauhallinen nallekarhu (vielä.. :D)

Tässä jotenkin oikein korostuu, kuinka hoikassa kunnossa se oli !

En muista tarkalleen missä vaiheessa Onni alkoi syödä Greenlinea, mutta sitä alettiin myös syöttää, samoin proteiinia. Seuraavissa kuvissa Onni on ollut meillä pari päivää. Haavoja ja ruhjeita puhdistettiin ja laitettiin haavasprayta. Sen pepun ihon pienet "näppylät" aukesivat (eivät kuitenkaan vuotaneet verta tai mitään) ja jättivät ihon karvattomaksi. Joka ilta sisälle tultaessa pesin sen hexosililla, vaikka en tiedä oliko siitä loppujen lopuksi apua. Sen hännästä lähti kuollutta ihoa jopa tosi isoina levyinä ja sen ihopalan mukana lähti myös jouhet. Muutaman viikon sen häntä olikin kauhean näköinen, kun se oli niin "jouhiköyhä". :p Tässä vaiheessa vähän mietitytti, että mitähän mä oikein ostin..

Näissä näkee tuon pepun. Muutaman päivän päästä oikealla oleva laajeni ja se ilmeistyi myös hännän vasemmalle puolelle.

Mitä epäedustavampi asento, sitä selkeämmin laihuus tarttui kuviin.

Ensimmäisiä, ellei ensimmäinen, kerta selässä meillä kotona.

 

Tässäkin se on niin surkean näköinen.. :( Ollut meillä 9 päivää.

Muutaman viikon päästä suunnattiin nokka kohti Teivon hevosklinikkaa: hevosen suu oli katsottava. Eihän sitä voinut tietää, miten sitäkin on Puolassa hoidettu. Hoitotoimenpide vei kuitenkin vain viitisen minuttia eli hevosen hampaita oli raspattu hyvin sielläkin.
Ensimmäiselle ratsastustunnille päästiin heti muutaman viikon päästä meille kotiutumisesta.
Kengitys sujui ihan nätisti, eikä äidin ostamaa rauhoittavaa tarvinut käyttää. Onnilla oli vain etukengät, mutta nyt se sai kengät joka jalkaan. Myös hieroja kävi Onnia katsomassa, eikä se ollut kuin muutamista kohdista kireänä (no eipä sillä ollut paljon lihaksiakaan).

Jatkan seuraavassa postauksessa asiaa. Tässä päästiin oikeastaan vain pari viikkoa eteenpäin, mutta kuvia löytyy alkuajoilta niin paljon, enkä kehtaa karsia niitä.. :p Valitsin tarkoituksella muutaman epäedustavamman kuvan, jos niissä vain sattui hevosen kunto hyvin näkymään.
Kun näitä katsoo, niin voin vain todeta, että onneksi se ei enää ole noin surkean näköinen!