Senek

Tämä uljas rautias läsipää kolmella sukalla on nimeltään Senek. Senek tunnetaan tuttujen kesken Onnina, mutta rakkaalla lapsella on monta nimeä: Onneli, (Onni)monni, Onska, Ponni Onni, iso poika... Rodultaan tämä 180cm ruuna on puolalainen puoliverinen. Sen isä on puhdas trakehner Impuls ja emä on puolalainen puoliverinen Sedavita. Kouluratsastusta Onni osaa Helpon A:n tasolle asti, lisäksi osaa myös laukanvaihdot. Ikää on karttunut 13 vuotta (s. 2005).

Ratsastettaessa Onni on melko herkkä, mutta ei liian herkkä. Hevosta voi (ja pitää) ratsastaa paljon istunnalla, keskivartalolla sekä jaloilla (eikös niitä kaikkia.. :D). Herkkyydestä huolimatta Onnia täytyy ratsastaa hyvin "ronskisti", jos sen haluaa oikeasti tekevän jotain kunnolla. Ratsastajalta vaaditaan päättävyyttä ja pehmeää kättä. Kuka tahansa voi silti ratsastaa herralla, sillä se on älyttömän kiltti eikä yritä heittää ratsastajaa selästä. Ruunan selässä onkin käynyt muutamat ihmiset ihan pikku lapsesta asti. Ketä tahansa en kuitenkaan päästä selkään ilman taluttajaa/liinaa, tietäen hevosen omat metkut sekä vauhdikkuuden (päivästäkin riippuen).

Ensimmäisellä ratsastustunnilla elokuussa

3. koulutunnilla

x:nnes koulutunti huhtikuussa -15

Esteillä Onni loistaa. Tuon uljaan kouluhevosen sisältä kaivautuu oikea estetykki ja Onni varmasti pitääkin itseään estehevosena kouluhevosen sijasta. Se imu, kun kääntää esteelle ja hevonen tajuaa mihin ollaan menossa, enpä ole ennen tällaisella pelillä hypännyt! Keskittyminen löytyykin vasta, kun esteet nostetaan tarpeeksi korkeiksi.

Estetunnilla

Itsenäisesti hyppäämistä

Onni on sopiva sekoitus Puuha Peteä ja Hessu Hopoa. :D Se on vähä tomppeli aina välillä; se saattaa kolauttaa jalkansa heinälaatikkoon ja katsoo sitten vain että: "Oho, oliks toi tossa koko ajan?" tai sitten se kävelee lenkillä ojaan maisemia katsellessa. Onni tykkää myös puuhata kaikennäköistä varsinkin käytävällä seistessään tai iltamössöä odotellessaan. Kaivaminen on kielletty, joten sen sijasta narskutellaan hampaita tai sitä useammin läpsytetään alahuulta. Ruokaa odotellessa soitetaan kalteria kitaraa ylähuulella.

Äiti totesi eräänä päivänä, ettei ole koskaan sanonut hevosesta niin, mutta Onni on aika kohtelias hevonen. Se on myös aika herkkis muutenkin. Komentamiseksi riittää pienen pieni nyppäys narusta tai karjaisu. Sitten kun sitä komentaa tai se säikähtää ja lähtee tai muuten vaan pelleilee, se örisee. :D

Kummitädin sanojen mukaan näyttää tässä brittiherrasmieheltä joka seuraa hienostuneesti keskustelua :D

Ties kuinka kauan ja kuinka monta kertaa yritin tuloksetta googlata Onnista tietoa: Onko se kisannut? Missä se on ollut? Ihan mitä vain mieleen on tullut. Sitten torstaina 30.4.-15 löysin videon 6v Onnista estekisoissa! Sitten viestitinkin jo videon lataajalle ja sain laittaa hänelle postia facebookissa. Juttua Onnin entisestä elämästä löytyy klikkaamalla tästä.


Miten Onni tuli meille?


 Onni tuli Puolasta Suomeen elokuussa Stall Nybackaan. Nybacka on ratsastuskoulu ja siellä myydään hevosia toimeksiantona. Olimme katselleet hevosia äidin kanssa ja olimme meinannut lähteä Viroon katsomaan yhtä nuorehkoa puoliveristä. Kuitenkin kun yhtenä perjantaina pyöräilin koulusta kotiin, äitini istui naapurimme kanssa terassilla ja sanoi, että koneella on auki semmoinen kivan näkönen, iso ruuna, käy katsomassa. Kurkkasin myynti-ilmon läpi ja hevosella oli tosi kivan näköinen liike! Menin ulos sanomaan äidille mitä mieltä olen hevosesta ja hän kysyi, että mennäänkö katsomaan sitä. Vastasin myöntävästi ja äiti sanoi "Hyvä! Mä soitin sinne jo, me mennään huomenna!" ja alkoi nauraa naapurimme kanssa.

Myynti-ilmo löytyi vielä puhelimesta.

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan Helsinkiin koeratsastamaan isoa poikaa. Kun pääsimme perille, menimme ensimmäisenä etsimään tarhoista Senekan (tällä nimellä se meille myytiin, nimi olikin muutettu nimestä Seneka nimeen Senek). Tunsimme paikan siis entuudestaan, sillä Kantti tuli samasta paikasta. Kun löysimme Onnin tarhasta, katsoimme vain suu auki äidin kanssa, kuinka pirun iso se hevonen oli! Ja laiha. Sen kylkiluut näkyivät, selkä oli lihakseton, kuten koko muu kroppakin ja peppu kulmikas pyöreän sijasta.

Näissä kahdessa kuvassa jo meillä kotona, ei ollut ilman varusteita kuvia koeratsastuspäivältä.

Koeratsastin Onnin ensimmäisenä heti aamupäivällä, oli tosi lämmin päivä. Kun hyppäsin selkään näytön jälkeen, hevonen oli todella herkkä Kantin jälkeen. Se kiemurteli enkä osannut ratsastaa sitä edes suoraa! Onni meni itse ihan hyvin eteen, mutta tukeutui todella paljon ohjalle ja näin jälkeen päin ymmärrän kyllä miksi. Koeratsastuksesta jäi vähän vaisu fiilis, eikä tullut semmosta "Tää mun pitää saada!" -fiilistä. Hampaan koloon jäi kuitenkin kaivelemaan tämä ruuna, jotain siinä silti oli. Jotenkin se meni sitten siihen, että koeratsastin vielä kolme tammaa, vaikka pelkästään Onnia piti kokeilla.. :D Nämä kaikki kolme tammaa olivat omalla tavallaan mukavia, mutta en niitä olisi mitään kyllä omaksi halunnut.

1. koeratsastus

 Jäimme vielä katselemaan, kun eräs nainen tuli kokeilemaan Onnilla ratsastamista. Hänellä oli hevosen kanssa samoja ongelmia kun minulla ja paikan pitäjä Suvi halusi käydä sitten sen selässä. Kun hän hyppäsi selkään ja teki avot, sulut, väistöt sun muut koulukiemurat, minun teki mieli kokeilla uudestaan. Minulla on tapana olla vähän semmonen nössö, ennen kuin joku näyttää, että ei se hevonen mene rikki vaikka vähän vaatii. Kun Suvi lopetti, hän totesi, että tässähän on Helppo A -tason hevonen! Nousin vielä itse selkään ja aloin työstää hevosta. Otin ohjat kunnolla käteen ja asenne oli ihan eri, kun ensimmäisellä kerralla. Kun tulin alas selästä, hymyilin ja sanoin äidille, että tämä se voisi sitten kuitenkin olla.

Seuraavalla viikolla lähdimme eläinlääkärin tarkastukseen, tarkoitus oli hakea Onni Sipoosta, ajaa sitten klinikalle ja jos hevonen olisi terve veisimme sen suoraa kotiin, jos ei, veisimme sen takaisin Sipooseen. Yllätyin positiivisesti, kuinka hyvin Onni käyttäytyi vieraalla paikalla vieraiden ihmisten kanssa. Eläinlääkärin tähysti Onnin ja selvisi, että hevosella on toinen äänihuuli halvaantunut (ns. hinkukurkku). Ravureilla tämä on jo ehdoton ei, sillä ne joutuvat äärirasitukseen juostessaan, mutta ratsuilla tämä on ilmeisesti melko yleistä. Siinä sitten tarkastuksen jälkeen istuimme autossa ja päätimme jättää hevosen ottamatta. En juuri koskaan itke, mutta tämä oli jotenkin vaikea päätös ja itkin melkein koko koti matkan.

Tämäkin otettu myöhemmin Teivon klinikalla, hampaiden raspauksessa.

Äitini ei ollut nukkunut sinä yönä juuri yhtään miettiessään tätä juttua, enkä minäkään ollut parhaalla tuulella seuraavana päivänä. Juttelimme asiasta koulun jälkeen ja päätimme kuitenkin hakea hevosen kotiin, meni syteen tai saveen. Seuraavana perjantaina suuntasimme taas hevosautoinemme Sipooseen ja takaisin. Nyt hymyssäsuin myös takaisin päin! Kotiin päästyämme laitoin Onnin vielä hetkeksi tarhaan, hetken se siinä tallusteli ja tutustui uuteen tarhanaapuriinsa Lucakseen, mutta alkoi sitten syömään heinää.

Onni ja Lucas

Tätä päätöstä en ole katunut päivääkään! Oikean ruokinnan ja liikutuksen avulla Onni on saanut hienosti lihaa luidensa päälle. Apaattisesta ja enemmän yksin viihtyneestä hevosesta tullut iloinen ja seurallinen. Meidän yhteistyö pelaa ja mitä pidemmälle meidän yhteiselo menee, sitä paremmin Onni tuntuu sopivan juuri minulle. 

Elokuussa -14, juuri tullut meille.

Säätöä 'kuvauksissa'.. marraskuussa -14

22.4.-15

Kuvat (ei myynti-ilmo):
4-6, 11, 13 © Äiti
1, 3, 7, 12, 14 © Julia
Muut © Minä