Asioita sieltä, täältä ja tuolta

Mistähän sitä sitten taas alottaisi..?
Minä olen lähdössä keskiviikkona 30.9 Saksaan ! :o Hevoshommiin; hoitamaan, ruokkimaan, auttamaan, ratsastamaan ja jos hyvin käy niin kisaamaan. Kyseessä on koulu- ja kenttäratsastustalli, tilat ja paikanpitäjä vaikuttaa tosi mukavilta. Jos olen heille sopiva työntekijä, jään sinne pidemmäksi aikaa, mahdollisesti JOPA ensi syksyyn asti, mutta se nähdään sitten kun paikalle pääsen. Jos en ole sinne se oikea henkilö, saatan tulla takaisin hyvinkin nopeasti. Toivon todella paljon, että sopisin sinne ja saisin viettää siellä pidemmän aikaa! Jos näin on ja löydän kohtuuhintaisen kuljetuksen Suomesta Saksaan, Onni voisi tulla sinne perästä. Postausten Onnin kokoisen aukon tulee siis täyttämään Saksan hevoset. Lisää näistä jutuista sitten Saksassa!

Nyt kun olen käynyt Sarkolassa myös arkisin, on "vakio ratsukalustoon" kuulunut Onnin lisäksi suokit Nikke (ylh. oik.) ja Huuma (alh. vas) sekä lv Lauri. Pojat on kaikki ruunia ja suokeilla on saanut päästää aika reippaastikin muutaman kerran !

Tässä samainen Nikke, tosin vuosi on 2012 (joulukuu). Olin Niken ensimmäinen ratsastaja koskaan ja on ollut kiva päästä sen puikkoihin uudestaan! Kuvan ottanut Maikku.

Ja tässä vielä Huumanni thö Hullumiehen poika, olin kaiketi toinen ratsastaja tällä hevosella, talvi 2015. Kuvan ottanut Julia!

Onni etsii vuokraajaa, mahdollisesti jopa kahta, joka liikuttaisi sitä sillä välin kun olen poissa. Tästä klikkaamalla pääset ilmoitukseen ht.netissä. Äiti hoitaa tämän vuokraajapuolen, tottakai kertoo minulle jos joku sitä kysyy, mutta hän on tässä yhteyshenkilönä.

Inkeri haettiin tänään kotiin! Onni vaikutti niin iloiselta kun se kuuli Inkun hirnahduksen hevosautosta, se huusi heti takaisin ja käveli aidan vierusta Inkerin perässä. Ne on ollut niin hyviä kavereita, ehkä vähän liiankin riippuvaisia toisistaan.. Äiti ajoi Inkerin vielä Teivossa ja sai näppituntuman siihen millainen se on ajella. Oli siis opissa Sarkolassa. On se ollut siellä niiiiiin rauhallinen, olisin olettanut, että se säikkyy kaikkea jne. mutta kesä laitumella teki tehtävänsä ja tyttö muuttui paljon kesymmäksi. Ensimmäinen kengityskin sujui kivasti!
Vuokralaisia on enää 1 ja sekin lähtee keskiviikkona, eli kolme karsinaa odottaa asukkejaan..

Ensimmäinen kerta kärryt perässä.

Paita ja peppu aka Inkeri ja Huikee (sh-t), tyttöjen värit rotuihin nähden "väärinpäin" :D

X:nnes kerta, toinen tai jotain ilman 'apukuskeja' :)

Kotiintulopäivänä vika kerta Teivossa lenkillä, äiti puikoissa.

 Meidän talliin on myös muuttanut kissa. Se on ollut siellä jo reilun kuukauden. Ilmestyi yhtenä päivänä meidän pihaan ja n. viikon möllötteli ilman ruokaa (söi hiiriä). Sitten ostettiin sille ruokaa ja nyt se on asettunut taloksi. Se saa siis olla vapaana, ei me sitä meillä pakoteta olemaan, mutta ilmeisesti se haluaa täällä asua. Päivät se usein nukkuu heinien päällä ja yöllä lähtee pihalle, melko usein se tuo aamulla sitten hiiren tallin ovelle ja näyttää mitä yöllä sai. On tytöstä jotain hyötyäkin! Se on tosi ihmisrakas kisu ja usein odottaa ylhäällä, jossain meidän puuvajalla, että joku tulee ulos. Sitten kun ihminen ilmestyy ovelle, se tulee maukaisemaan ja lähtee ravaamaan häntä pystyssä kohti tallia ihmisen edellä. Nyt se on oppinut käyttämään kissanvessaa ja saa sitten talvella yöpyä kämpässä niin ei tule kylmä. :)

Kuvan ottanut äiti.

Huomenna menen vielä Sarkolaan viimeisen kerran auttamaan, olen siellä vaan n. yhteen ja sitten täytyy lähteä hoitamaan asioita. Tiistaina täytyy varmaan vielä shoppailla uudet tallilökärit ja pipo (!), nykyinen on niin kulahtanut ettei sillä kehtaa Saksaan lähteä.. Huomenna täytyy aloitella pakkausta ja pestä vielä vaatteita. Pikkuhiljaa se jännityskin sieltä alkaa kasvamaan..! On kyllä kiva lähteä ja kokemuksena tuo on varmasti aivan mahtava! :)

Korkeutta

Kauheeta, miten on aika mennyt näin nopeasti! Viime postauksestahan on ikuisuus! :o
En ala selittämään kovin yksityiskohtaisesti mitä me on tehty, sitä perusjuttua (maastoilua, juoksutusta, koulua ja esteitä), mutta parista jutusta saatte juttua.

Este tarkoituksella laitettu Saksan lipun väreihin..

Jälkeenpäin otettu kuva jo puoliksi puretusta esteestä.. alla lisää ;) Ja minä oon 173cm pitkä, en edes ole kauhean tappi :D

Olen käynyt töissä nyt parin viikon aikana myös kolme kertaa arkipäivinä, joka imee mehuja. Olen myös päässyt/joutunut (riippuen hevosesta.. :D) ratsastamaan ravureilla (3 eri suokkia + yksi lämpönen). Näistä syistä Onnin kanssa en ole jaksanut tehdä niin paljon, joten äiti ratsasti sillä edellisen viikon sunnuntaina (ei eilen).

Äiti on nuorempana ratsastanut paljonkin, mutta ei ole pitkään aikaan ratsastanut kunnolla. Onni meni tosi nätisti ja äiti uskalsi parempaan suuntaan jopa laukata! Yllättyi miten pientä laukkaa se osaa mennä.

Eilen Julia tuli meille käymään ja joutui heti kuvaajahommiin, kun hyppäsin Onnin kanssa korkeutta. Hypättiin viime keväänä korkeutta aina n. 110cm asti, mutta tällä kertaa uskaltauduin nostamaan esteitä vielä isommaksi. Verkkasin isohkolla ristikolla muutaman hypyn, jonka jälkeen siirryin tehtävään. meillä oli maassa puomi, jonka jälkeen otettiin yksi askel laukkaa ja sitten se 'korkeushyppyeste. Se oli heti alussa varmaan n. 90cm ja sen kanssa katsottiin puomin etäisyys kuntoon. Kun se saatiin sopivalle kohdalle, alettiin estettä pikkuhiljaa nostaa. Ensin kaksi reikää ja sitten hitaasti edistyen yhdelle reiällä.

Tässä säädettiin vasta väliä, en ilmeisesti osannut laskea yhden askeleen väliä oikein.. :D

Olen ihan tyytyväinen suurimpaan osaan lähestymisistä puomille, pari kertaa lähti vähän kaukaa tai astui hassusti, mutta muuten meni ihan nätisti. Esteen korkeuden noustessa mielessä ennen hyppyä oli aina pitää pohje kiinni ja toivoa, että hevonen hyppää. Onnilla ei ollut kuitenkaan ongelmia suorittaa mitään estekorkeutta, minä yritin vaan tuoda sen puomille hyvin ja antaa hevosen sitten suorittaa isompi hyppy rauhassa. On se kyllä niin hienoa, kun hevonen pelastaa kaikki ratsastajan mokat ja menee joka aidasta yli epäröimättä. Ei merkkiäkään ohimenosta tai pysähtymisestä, mikä on ihan mahtavaa!

Korotusta alkuperäiseen 3 reikää

Tässä korotusta 4 reikää

Ei sen esteen korkeutta siinä selässä niin edes tajunnut. Vaikka näin, että kannatin oli lopulta neljänneksi ylimmässä reiässä ja näytti ihan jo esteeltä, mutta näin ison hevosen selässä se ei silti vielä näyttänyt ihan niin pahalta. Jälkeenpäin mitattuna esteellä oli korkeutta n. 135cm, enkä olisi voinut itseni takia(kaan) jatkaa enää korkeammalle. Hyppy lähti jo niin paljon ylöspäin (tietysti kun on iso este), että oma istunta ei enää tuntunut alastulossa niin kovin hyvältä, vaikkei se videolta näytä mitenkään erikoisen pahalta (viimeinen hyppy). Eihän se muulla parane kuin treenaamalla, katsotaan, jos saisin sitä hiottua kuntoon ja voitaisiin jonain päivänä ylittää tämä korkeus ratsastajan paremmilla taidoilla. ;)

Tässä korotusta jo 6 reikää.

Videolta kaapattu, este tässä sen 135cm

Menin aika pitkillä ohjilla, tuntui, ettei kädet riitä antamaan myötäystä tarpeeksi, kun Onni käytti aika paljon kaulaa hypyissä. Mutta satakolmekymmentäviisisenttimetriä! Ihan hullua ja tosi siistiä! Olen niin tyytyväinen hevoseen! Esteen jälkeen hevonen sai isot taputukset ja kehuja ja loppuravit pitkillä ohjilla. Tänään mennään rauhassa maastolenkki ja huomenna Onni on varmaan vapaalla.

Jalkahuoltoa

Noniin, nyt sitä postausta Onnin jalkojen huollosta !
Onnin jalkoja hoidetaan melkeinpä päivittäin. Kylmäystä, linimenttiä, muita rohtoja, kaviomömmöjä, bot-patjoja... Millon mitäkin. Jokaisen lenkin jälkeen Onnin jalat kylmätään, jos vain kävelen (tai ravaan lenkillä 50m..) jätän kylmäämättä. Kylmäys hoituu meillä letkuilla, ne on niin kätevät, vaikka vähän vettä kuluukin. Jalkoja kylmätään 15min, tästähän on ihmisillä erilaisia mielipiteitä, mutta meillä se on ollut aika tarkkaan tämän 15min (se aika on se min. aika mun mielestä, mutta pidempään en jaksa koskaan odottaa, joten se on aika tarkka :D).

Vanha kuva, mutta toimii !

Kylmäyksen lisäksi käärin jalkoja suht. usein. Meillä on käytössä fleecepintelit ja sinne alle patjat. Bot-patjoja löytyy neljä (joka jalkaan) ja magneettipatjoja kaksi. Mulla on ollut tapana laittaa magneettipatjat oej ja vtj, kun ne kerää vähän enemmän nestettä, ja sitten vej ja otj saa back on track patjat! Kääreet napataan sitten aamulla pois ennen ulos menoa. Näin ilmojen viilentyessä ihanasti hevosenkin jalat sulaa, eikä nesteitä paljon ole verrattuna kesään!
Linimenttiä laitan rankempien treenien ja usein kisojen jälkeen. Tapana laittaa etu- ja takapolvet, -vuohiset ja kintereet. Joskus tarvittaessa selkä/niska/mihin milloinkin tarvitsee.  :) Muitakin tököttejä meiltä kaapista löytyy, tensolvettiä, bliisteriä, ym doping varoajan sisältävää tavaraa. Näitä laitetaan jalkoihin silloin tällöin, ei kovin usein.

Onnillä on siis sädemätä, joka ei hevosta enää normaalikäytössä haittaa. Arkominen on siis kadonnut (jee!), mutta säteiden hoito jatkuu.. Saatiin Teivon klinikalta jotain nestettä, jota pitäisi laittaa kavioihin (säteisiin) päivittäin. Säteet ovat tällä hetkellä hyvin ei kaunissa kunnossa. Vedettiin niistä pahimmat repaleet pois päältä puukolla (ihan kengitykseen tarkoitetulla) muutama päivä sitten, sitä täytyy tehdä uudestaan aina kun näyttää siltä, että säteet kaipaavat 'kuoren uudistusta'. Sädemädässähän säteestä tulee musta/harmaa sen valkean terveen säteen sijasta. Hyvä puoli tässä on se, että valkeaa ja tervettä ainesta löyty jo vähän edes säteistä! Eli ei ne ihan läpimädät ole..

Sädemädän hoitoon

Tosiaan, puhdistan kaviot mahdollisimman usein (2-4 kert/pv), jottei bakteerit pääsisi muhimaan säteissä. Jos kaviot on kovin likaiset, eikä koukku riitä poistamaan likaa (nyt kelien rapaantuessa joutuu tekemään enemmän tätä), pesen kavionpohjat vedellä ja harjaan ne kovalla kavioharjalla puhtaaksi. Tämän jälkeen laitan hanskat käteen ja otan tätä teollisenhajuista vihreää litkua pieneen sieneen (hanskat kädessä), nostan hevoselta jalan ja tuputtelen säteen pahimmat kohdat (uurteet sivuilla, mahdolliset halkemat kannoissa sekä itse "halkeaman" säteen keskellä), toisinaan tuputan loput säteestä kevyesti. Aina sitä on vähän väriä hevosen kengissäkin.. :D Työläänhän tästä tekee se, että hevosella on sädemätää joka kaviossa, eikä esim. yhdessä tai kahdessa.. :p

Lenkin jälkeen puhdistamaton kavio

Vedellä pesty ja harjalla harjattu puhtaaksi, tämä kavio on mielestäni huonoimmassa kunnossa.

.. ja sama kavio aineella vedeltynä..!

Pidän välillä "välipäivän" tästä litkusta, sillä se tuntuu kuivattavan sädettä ja kantaa aikalailla. Välipäivinä yritän muistaa laittaa Onnille kaviorasvaa, jonka pitäisi kosteuttaa kavioita. Lykin sitä reilusti säteeseen ja toivon, että se auttaa edes vähän (en usko näihin 100%, saattaa olla yhtä tyhjän kanssa, mutta tuleepahan tehtyä siinä toivossa, jos auttaisi). Nyt kelien kurastuessa Onnin vuohiset (ainakin viime syksynä) menevät ruvelle ja on pinkit kun possu, jolloin joudutaan käärimään myös niitä ja laittamaan helosania ja jodopaxia. Vielä ei olla päästy tähän ihanuuteen, mutta eiköhän sekin sieltä pian tule.

Onnin takajalat ei myöskään kestä suojia eikä edes pinteleitä ja patjoja, eikä mitkään jalat kestä putseja. Putsit hinkkaa vuohisista ikävät ja suojat/pintelit saavat takajalat kummalliselle ruvelle. Siksi meillä käytetään suojia/pinteleitä vain etujaloissa, eikä se varsinaisesti niihin takajalkoihin mitään tarvi.

Helosanin vieressä meidän suoja(t)

Eipä nyt tule muuta mieleen, miten  meillä jalkoja hoidetaan, joten laitan pari kuvaa 'otsatukka Inkeristä', joka joutui tiistaina Teivoon ajo-opetukseen. Olin jeesaamassa keskiviikkona neidin takaa-ajossa ja tänään se sai kärryt perään ensimmäistä kertaa! Vähän se hyppi pystyyn, aika kynttiläksikin pari kertaa, mutta loppujen lopuksi hölkkäsi radalla ihan fiksun näköisesti. :)

Tiistaina pihalla Teivossa

" Mitä tää ny o ? En mä tämmöstä ihan itelleni suunnitellu.. "