tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kehityskaarti #part1

Ajattelin tehdä vaihteeksi vähän erilaisen postauksen ja kirjoittaa siitä, miten Onni on muuttunut meille tullessaan. Lähinnä ulkonäöllisesti, joten käytän paljon kuvia. Kuvia on hirrrmu paljon, joten tein kuvakollaaseja ja laitan kuvia pienemmäksi (klikkaamalla suuremmaksi!).
Jaan postauksen myös kahteen, ellen kolmeen osaan, sillä materiaalia on niin paljon. Tässä ensimmäisessä osassa on kuvia ja juttua ihan koeratsastuksesta alkaen muutaman viikon päähän meille tulosta. Sen vielä sanon, että Onnihan on ollut meillä nyt 8 kuukautta.

Eiköhän ruveta kahlaamaan hommaa läpi..! Seuraavat kuvat on koeratsastuksella otettuja. Hevosesta ei ole kuvia ilman varusteita., sen yhden ainoan ehdin jo hukata..
Muistan elävästi kun käveltiin äidin kanssa tarhalle ja tuijotettiin hevosta suu auki; se oli niin ISO ja laiha, ruhjeita siellä täällä. Käytävällä hevonen mahtui juuri ja juuri kääntymään ympäri. :D





Sitten koitti se perjantai ilta, kun mut haettiin suoraa koulusta ja lähdettiin hakemaan Onni kotiin! Onni osoittautui jo aikaisemmalla ostotarkastusreissulla loistavaksi matkustajaksi, joten matka sujui ongelmitta! Kotona hevonen vietiin tarhaan, hetken se katseli mihin on tullut ja rupesi sitten syömään. Onni alkoi syödä heinää 15-20kg päivässä, lisäksi aloitettiin varovasti kauran, pellavan ja kivennäisen syöttö.
Onnilla ei ollut vielä lempinimeä, joten kutsuin sitä Sepeksi. Lopulta sain kaksi hyvää vaihtoehtoa Ässä ja Onni, mutta eihän se yhtään Ässältä näyttänyt, kun oli enemmän semmonen rauhallinen nallekarhu (vielä.. :D)

Tässä jotenkin oikein korostuu, kuinka hoikassa kunnossa se oli !

En muista tarkalleen missä vaiheessa Onni alkoi syödä Greenlinea, mutta sitä alettiin myös syöttää, samoin proteiinia. Seuraavissa kuvissa Onni on ollut meillä pari päivää. Haavoja ja ruhjeita puhdistettiin ja laitettiin haavasprayta. Sen pepun ihon pienet "näppylät" aukesivat (eivät kuitenkaan vuotaneet verta tai mitään) ja jättivät ihon karvattomaksi. Joka ilta sisälle tultaessa pesin sen hexosililla, vaikka en tiedä oliko siitä loppujen lopuksi apua. Sen hännästä lähti kuollutta ihoa jopa tosi isoina levyinä ja sen ihopalan mukana lähti myös jouhet. Muutaman viikon sen häntä olikin kauhean näköinen, kun se oli niin "jouhiköyhä". :p Tässä vaiheessa vähän mietitytti, että mitähän mä oikein ostin..

Näissä näkee tuon pepun. Muutaman päivän päästä oikealla oleva laajeni ja se ilmeistyi myös hännän vasemmalle puolelle.




Mitä epäedustavampi asento, sitä selkeämmin laihuus tarttui kuviin.
Ensimmäisiä, ellei ensimmäinen, kerta selässä meillä kotona.



 
Tässäkin se on niin surkean näköinen.. :( Ollut meillä 9 päivää.
Muutaman viikon päästä suunnattiin nokka kohti Teivon hevosklinikkaa: hevosen suu oli katsottava. Eihän sitä voinut tietää, miten sitäkin on Puolassa hoidettu. Hoitotoimenpide vei kuitenkin vain viitisen minuttia eli hevosen hampaita oli raspattu hyvin sielläkin.
Ensimmäiselle ratsastustunnille päästiin heti muutaman viikon päästä meille kotiutumisesta.
Kengitys sujui ihan nätisti, eikä äidin ostamaa rauhoittavaa tarvinut käyttää. Onnilla oli vain etukengät, mutta nyt se sai kengät joka jalkaan. Myös hieroja kävi Onnia katsomassa, eikä se ollut kuin muutamista kohdista kireänä (no eipä sillä ollut paljon lihaksiakaan).



Jatkan seuraavassa postauksessa asiaa. Tässä päästiin oikeastaan vain pari viikkoa eteenpäin, mutta kuvia löytyy alkuajoilta niin paljon, enkä kehtaa karsia niitä.. :p Valitsin tarkoituksella muutaman epäedustavamman kuvan, jos niissä vain sattui hevosen kunto hyvin näkymään.
Kun näitä katsoo, niin voin vain todeta, että onneksi se ei enää ole noin surkean näköinen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti