Puomeja pe 19.2.

Onnin kanssa ollaan maastoiltu ainakin pari viikkoa putkeen. Lähinnä huonojen pohjien takia. Maanantaina päästiin vihdoin kentälle ja kaiken lisäksi vielä omalle "kentälle"! Meille tehtiin syksyllä kentälle pohja, mutta siitä puuttuu pinta, joten kevät-kesä-syksy on aikaa kun siinä ei voi kunnolla mennä. Nyt lumi ja kentän auraus on saanut pohjan vihdoin aika kivaan kuntoon. Tällä viikolla ollaan tehty kentällä se "tavallinen määrä" eli menty siinä 3 päivänä.

Lisäsin muuten tuohon oikealle sivupalkkiin "viikko-ohjelma" listauksen, siitä tekin näette, että mitä me tehdään kun en blogia kirjoita! Mulla on huoneen pöydällä seinäkalenteri, johon kirjoitan joka päivä mitä ollaan tehty. Pakko sanoa, että on tosi kätevä! Ei pääse unohtumaan mitä on tehty, onko liikaa tai liian vähän vapaata, kengityksissä ym. jutuissa pysyy myös helposti mukana!

" Äiti nyt säki voit tulla tällä laukkaileen, tää ei juokse vaikka meen löysällä ohjalla ! "

Nyt kuitenkin aiheeseen eli perjantain puomireeneihin. Onni oli todella rauhallinen, sitä pääsi ratsastamaan kunnolla jalan kanssa, sillä se ei ampunut eteenpäin kun koskin jalalla kylkeen. Menin alkukäynnit ja -ravit "kuolaimettomalla" (hevosella oli kuolain suussa myöhempää varten, mutta mulla oli toiset ohjat klipattu kiinni micklemin kuolaimettoman renkaaseen). Hyvin toimi, tässä kuitenkin huomasin, että Onni jäi hieman painamaan oikealle ohjalle oikeassa kierroksessa. Kuolaimen kanssa en ole eroa juuri huomannut.

Olen viime aikoina kiinnittänyt paljon huomiota omaan istuntaani ja ratsastukseen. Katse jää helposti vielä alas, mutta olen yrittänyt ratsastaa enemmän painoavuilla sekä vartalonkiertoa hyväksi käyttäen. Yritän pitää käden edessä, ettei se ns. vedä hevosen päätä alas vaan antaa sille mahdollisuuden tukea pehmeää ja joustavaa kättä vasten. Pyrin istumaan pystyssä, keventämään satulan syvimpään kohtaan, pitämään polvet irti ja pitämään muutenkin varsinkin keskivartalo jämäkkänä, pyrin kokoamaan liikettä reisillä ja vatsalihaksilla, mikä onnistuu hyvin erityisesti laukassa.
Saksassa Julia keskittyi todella paljon siihen miten istun ja vaikutan hevoseen, siellä huomasin selvän eron hevosen ratsastettavuudessa, kun muutin esim. käsieni asentoa. Olen siis pyrkinyt pitämään yllä Saksasta saamaani "istuntaoppia" ja haluan pitää sitä yllä. Kunhan jotenkin vielä saan katseen ylös, voi meno näyttää jo ihan siedettävältä (tuo ylempi kuva taas kuvastaa niin tosi hyvin tätä kappaletta.. :D)!

Täytyy vielä muistaa, että pohkeita käyttäessä käännä varpaat ulos, älä vi jalkaa taakse.. ;)

Alkuverryttelin vain kenttää ympäri hurrutellen. Puomeja aloin tehdä ensin ravissa. Puomit oli pituushalkaisijalla, niitä oli 5. Käänsin vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Puomeilla hevosen jalat alkoivat tekemään paremmin töitä ja minä keskityin paljon omaan istuntaani sekä siihen, ettei Onnin pää huitele pilvissä. Tehtävä meni oikeastaan ihan mukavasti alusta asti! Alussa käännös puomeille karkasi pitkäksi, mutta kun tajusin lyhentää ohjaa, linja alkoi olla suora.

oma lemppari kuva tältä päivältä.

Suunta ylöspäin? :D

Tarkoitus oli tehdä vain ravipuomeja, mutta kun äiti kerran yllätti ja tuli kameran kanssa kentän laidalle, niin pyysin, josko siihen laitettaisi laukkapuomit. Kurvi puomeille on laukassa aika tiukka ja kentän pohja kuitenkin hieman liukas, joten toin kurvin tosi pikkulaukassa. Sitten piti pyytää enemmän eteen, että väli olisi meille sopiva. Jos en ollut napakkana ohjan kanssa, Onni lähti puomin yli liian aikaisin.
Seuraavalla kerralla se hallitsi jo ajatuksen "kurvin jälkeen eteen", jolloin pää nousi ylös ja minä tietysti pidän vastaan, kun hevonen lähteekin etenemään (näin olen tehnyt kun muutoin ei ole opetettu). Kokeilin siis huvikseni jälleen Saksan tyyliä: kun tullaan esteelle, älä vedä ohjasta ja pidä vastaan. Pidä sen verran, ettei hevonen syöksy liian aikaisin puomista yli, mutta älä turhaa hidasta ja "vedä kilpaa". Onni nosti päätä ja lähti eteenpäin kurvista, minä en vetänytkään vaan päästin. Ja kas kummaa, seuraavilla kierroksilla hevosen pää laski alas päin ja koko hevonen rentoutui hommasta!

Vitsit miten on kiva oivaltaa jotain! Tehdä joku asia ihan päinvastoin miten on tottunut ja huomata, että se toimii! Minä aina ajattelin, että jos nyt myötään ja annan sille ohjaa, me ei pysähdytä enää. Toisinpa vaan oli. Ja pari viime päivää hevonen on tuntunut oikein mukavalta. Kuuntelevainen, rauhallinen ja rento. Ilmeisesti muutaman viikon maastoilu on tehnyt terää ja hevonen on uudessa iskussa? ;) Nyt vaan äkkiä jostain se oikea kouluvyö ja päästään sillä uudella koulupenkillä humputtamaan!