sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Hullulla on halvat huvit

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, on koulu tuonut mukanaan jos jonkinlaista toimintaa. Olenkin ravannut illan milloin saunomassa, milloin pelaamassa ja milloin syömässä. Täytyy muuten mainita, että biljardin pelaaminen oli yllättävän hauskaa! Sitten muutama päivä takaperin, saapui torstai. Tein jotain, mikä kuuluu mun semmoselle "Before I die" -listalle. Hyppäsin benjihypyn.



Kun kerroin viikko sitten äidille, että aion hypätä, sain vastaukseksi: "Hullu! En tuu kattomaan!" Eikä muuten tullutkaan. En saanut hyppyyn heti lippuja, sillä ne oli jo loppuunmyyty. Jäin kuitenkin odottelemaan ja yksi jätkistä lupasi myydä mulle lipun, jos niitä tulisi lisää. Vajaan 1,5h jälkeen tuo henkilö tuli etsimään mua jonosta ja sainkin ensimmäisen lipun 20 lisälipusta. Kiitos siis sinä kuka olitkaan!

Minut haettiin jonosta, mulle puettiin valjaat. Hyppääjät edellä hupenivat nopeaan tahtiin ja pian olinkin jo kävelemässä koriin. Nilkat kiinnitettiin kahdesti, keskivartalon valjaisiin riitti yksi piuha. Sitten nostettiin ylös. En ole pahasti korkeapaikankammoinen, mutten mielelläni keiku reunoilla ja katsele hulluna alas. Nyt minua raahattiin 60m korkeuteen ja sain matkalla nopeat hyppyohjeet: "Astu siihen reunalle, ota näistä sivupalkeista kiinni ja nojaa eteenpäin". Kun astuin reunalle, köyden lukot humpahtivat korista, yllätyin kuinka paljon köysi painoi. "Ootko valmis?" kysyttiin kun olin reunalla seisomassa. Totesin etten ole, mutta mennään vaan. :D

Sitten päästin irti ja nojasin eteen. Sitä tunnetta ei riitä sanat kuvailemaan. Hetkeksi kaikki äänet ympäriltä hiljenee, et kuule mitään. Näet vain maisemien vilisevän silmissä, tuntuu kuin lentäisi. Sen hetken ajaksi tuntuu kuin koko maailma pysähtyisi ja sitä vain liitelisi ilmassa. Hetken putoat vapaalla kohti kovaa sementtiä, kunnes tunnet kuinka köysi alkaa jo jarruttaa Siinä vaiheessa et enää tiedä miten päin olet ja mihin pyörit. Ja sitten taas kuulet, musiikki pauhaa, laskudut kohti maata pää alaspäin ja pian ystävällinen henkilökunta irrottaa köyden valjaista ja saat kävellä hymy korvissa ottamaan valjaat pois.

En kuuna päivänä vaihtaisi tuota kokemusta mihinkään! Ihan huippua! Voi olla, että löydän itseni jonosta taas ensi vuonna.. ;) 35€:lla yksi elämän siisteimmistä kokemuksista, virallinen todistus siitä ja kaksi haalarimerkkiä. Suosittelen lämpimästi, jos ei saa sydäriä korkeista paikoista!




2 kommenttia:

  1. Hullu sinä ! :D
    Itsekin haluaisin niin kovasti hyppämään, mutta valitettavasti korkeanpaikankammoni vie ainaskin vielä voiton ajatuksestakin.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Sinne vaan! Pidä vaikka silmät kiinni, kyllä ne hemmot sit työntää sut alas, jos ei itse uskalla. :D

      Poista