Suurin Onni elämässä: Vahannan koulukisat

Sunnuntaina päästiin toisiin koulukisoihin Onnin kanssa. Päivä oli alusta asti ideaa vastaan, sillä kun hevonen oli autossa, auto ei lähtenyt käyntiin! Kaasutin sitten "naapuriin" hakemaan auton omistajalta kaapelit, että saatiin annettua omasta hevosautoon virtaa. Onneksi Onni on tosi järkevä matkustamaan, eikä tässäkään tullut mitään ongelmia. Saatiin auto lopulta käyntiin ja päästiin matkaan. Olin äidin kanssa kahdestaan liikenteessä, ja äitiä epäilytti muutenkin lähteä ajamaan noin isolla autolla, joten köröteltiin rauhassa paikan päälle. "Naiset lähti vähän ajelulle.. he he.."

Tarkoitus oli saapua Vahantaan yhdeksältä mutta päästiin sinne vasta puoli kymmenen.. Otettiin hevonen pois autosta ja äiti kävi maksamassa ilmoittautumisen sillä välin kun minä taluttelin Onnia Vahannan pihassa. Onni otti jutun ihan rennosti kuten aina. Varustettiin heti hevonen pihalla, sää oli aika tuulinen mutta aurinko kuitenkin paistoi. Huomattiin sitten, että kuljetuksessa vasemman takajalan kenkä on mennyt vinoon, mutta pysyi kuitenkin jalassa, eikä hevonen tuntunut verkassa mitenkään epänormaalilta.

Tällä kertaa verkkasin Onnin kanssa yksin maneesissa, kisat olivat siis ulkokentällä samoin kuin yhteinen verryttely. Tein verryttelyn eri tavalla kuin viimeksi, tein tällä kertaa paljon ronskimmin ottein ja se tuntui toimivan. Onni kuunteli hyvin ja teki siirtymiset tosi terävästi. Sitä ei selvästi voi ratsastaa hissuttelemalla, jos sen haluaa tekevän yhteistyötä. Askeleen pidennykset lähti mukavalla työnnöllä kuitenkaan lössähtämättä. Lopulta meidät käskettiin maneesista odottamaan vuoroa ulkokentälle. Siinä vaiheessa perhoset alkoivat taas lennellä vatsanpohjassa.

Kun meidät kuulutettiin seuraavaksi ratsastajaksi, jännitys katosi ja aloin keskittyä Onnin herättelyyn. Pillin vihellys kuului, tein epämääräisen ympyrän ja käänsin keskihalkaisijalle.
Puristin koko radan ehkä pikkusen liikaa polvilla, joka söi eteenpäinpyrkimystä, mutta askeleen pidennyksissä Onni oli muutenkin haluton. Se ei halunnut lähteä työntämään takaa pidempään askeleeseen ja tässä syytän osakseen sitä takakenkää, ehkä se painoi jonkun verran (Verkassa askeleen pidennykset olivat kuitenkin hyviä..).
Kolmikaariset ei koskaan kotona onnistu hyvin, en saa tehtyä yhtä suuria kaaria eikä paketti jotenkaan vaan pysy kasassa, mutta nyt kisoissa se oli melkeinpä radan paras osa! Saatiin numeroksi 7 ja kommenttina oli "Kiva ravi" :) Ehdottomasti huonoimmat osat (5,5) olivat juurikin nuo askeleenpidennykset, mutta myös pysähdykset, joissa takaosa vääntyi jotenkin vasemmalle.

Suunnanmuutokset laukassa menivät omasta mielestä aika kivasti, keskityin vaan siihen, että saan laukan säilymään hyvänä loppuun asti ja rauhallisesti, usein on tapana lähteä kaasuttamaan. Ensimmäisen laukkalävistäjän jälkeen tuli heti seuraavasta kirjaimesta laukannosto, joten sen oli oltava hyvin hallittu. Lävistäjät laukassa sujuivat kummassakin suunnassa nätisti ja niistä saatiinkin 7. Laukkaohjelma oli muutenkin ihan jees, vähän ylitaivutin Onnin kaulaa toisella ympyrällä ja ehkä sillä samalla kokosin pikkusen liikaa.

Kädet hoi älkää jättäkö..!

Keskityin niin paljon hevosen ratsastamiseen ja pitämään sen keskittymisen työnteossa, että unohdin ihan täysin pitää oman istuntani siellä päinkään.. :D Selkä kyttyrällä ratsastin koko radan ja kädet heilui ties missä. Jos se kolmas kerta sitten toden sanoo ja sekä minä että hevonen ollaan kunnolla touhussa mukana ! Syksyä odotellessa..

Radan jälkeen ei voinut olla kun tyytyväinen. Ensimmäiset kisat oli niin hyppelemistä, että puhdas suoritus tuntui tosi kivalta! Lisää treeniä vaan, eihän sitä muulla paremmaksi pääse. Suorituksen jälkeen kävelin pienen hetken ja sitten lastattiin Onni taas autoon. Ratsastin ensimmäisessä verkkaryhmässä, joten ehdittiin viedä hevonen kotiin ennen luokan loppua. Kotona otettiin ensimmäisenä hevoselta takakenkä pois jalasta, johon isäpuoli löi tiistaina uuden kengän. Laitoin hevosen kylmäykseen, kävin vaihtamassa vaatteet ja ajoin takaisin Vahantaan. Ajattelin vaan hakea arvostelun, mutta "jouduin" maalaisvaatteineni sinne siisteihin kisavaatteisiin pukeutuneiden ratsastajien sekaan hakemaan ruusuketta ja laukkaamaan kunniakierrosta. :D Ainahan se sijoitus mieltä lämmittää.
Kotona Onni joutui vielä poseeraamaan rusettinsa kanssa, mikä ei olisi herraa kiinnostanut kauhean paljon. Kuvien alta löytyy vielä video koulurataan! :)