Kun kotiuduin Saksasta, ymmärsin miten paljon minä vain istun siellä selässä, matkustajana. Käännän kyllä menosuuntaan, mutten käytä kunnolla jalkojani, kroppaani enkä edes käsiäni. Ratsastan ensimmäiselle esteelle, hyppään sen yli, työnnän jalan eteen, pidän ohjista vastaan ja toivon, että kyllä se kääntyy seuraavalle. En siis ratsasta esteiden välissä. Tähän olen alkanut kiinnittää huomiota jo itsenäisissä treeneissä. Yksinkertaistettuna keskityn siihen mitä minä teen, en siihen miten se hevonen menee.
 |
| Kuunnellaan mikä meni pieleen ja mikä meni ihan jees.. :) |
Rataestekurssilla nimenomaan hypättiin joka tunnilla rata ja viimeisenä päivänä pääsimme hyppäämään myös tiukkoja kurveja sisältävän uusinnan. Esteet oli 80-90cm, mitkä tuntuu olevan Onnille ihan "piis of keik" - vai miten se meni. Mutta minun takiahan siellä ollaan. Kun minä opin näillä korkeuksilla, voin siirtyä suurempaan. En ole koskaan kisannut 70cm korkeampaa (sitäkin vain pari kertaa), kotona olen kyllä tehnyt tehtäviä ja pieniä ratoja Onnin kanssa isommilla korkeuksilla.
Kehitys kurssin aikana oli meidän osalta mukavan nousujohteista. Sain parannettua aina edellisellä kerralla löytyneitä ongelmia. Suurimmat keskittymisen kohdat olivat seuraavat:
- Peppu lähemmäs satulaa, jolloin Onni ei kaahota menemään ja saan paremmin sen laukkaa hallittua.
- Reilusti lyhyempi ohja ja kädet pois sylistä (tämä on yksi ongelmistani myös koulupuolella..)
- Älä sukella jos hevonen tulee lähelle, jää pystympään ja auta hevonen esteen yli.
Alkuraveissa Onni oli oma löysä itsensä, kun esteitä on näkyvissä, se säästää voimansa itse hyppäämiseen. Tein muutamia siirtymisiä käyntiin ja pysähdykseen ja herättelin jalkoja tempon muutoksilla. Laukassa myöskin tempon muutoksia, keskityin myös pitämään käden edessä (mikä videoilta katsoessa ei onnistunut niinkuin kuvittelin :D) ja pyrin pitämään yläkropan jotenkin edes paketissa (mulla menee selkä kyyryyn ja hartiat valuu 'eteen').
 |
| Oli pakko ottaa tämäkin, kun Onnin takajalka näyttää niin lihaksikkaalta.. :D Kuvat kaapattu videolta toiselta valmennuskerralta. |
Verkkaesteinä oli esteet numero 11 sekä 1/9. Aluksi tultiin kahdesti ristikkona, sitten kerran pystynä ja vaihdettiin okseriin. Hypyt onnistui ihan ok, en sukella niin pahasti enää, vaikka tultaisi lähelle. Omasta mielestä saisin olla vielä pystymmässä, mutta eihän se parane kuin harjoittelemalla.
 |
| Punaiset numerot 1.vaiheen esteitä, sinisellä 2. vaiheen. Perusrataan seuraa: punainen, violetti, vihreä, oranssi |
Verkkahyppyjen jälkeen tultiin rataa, olin Onnin kanssa vaihteeksi viimeinen ratsukko, joten ennen suoritusta sain ottaa verkkahypyn esteelle numero 5.
Sitten oli radan aika. Ykköshyppy oli ihan ok, olisin saanut olla jälleen lähempänä satulaa sekä ennen että jälkeen hypyn. Kakkoselle tuli aika kiemura tie, en ratsastanut tarpeeksi selkeästi ja Onnille sopivilla avuilla, jolloin kaarretta tuli vähän joka suuntaan.. :D Siitä huolimatta esteestä yli ja valmistautuminen kolmoselle. Ennen kolmatta piti tulla todella hyvin uralle, hakea laukkaa hieman pienemmäksi, kunhan energia säilyy ja saada kunnon suoristus ennen hyppyä. Este oli todella lähellä uraa, eli suoristus jäi helposti tekemättä. Tultiin vähän turhan reippaasti, mutta siitä huolimatta taidettiin olla ensimmäiset, jotka suoritti esteen puhtaasti ensimmäisellä yrittämällä.
Olin niin keskittynyt kolmoseen, että unohdin laskea askeleet neloselle. Sain laskusta kiinni neljännellä askeleella ja saatiin mahtumaan väliin se kuusi askelta, niin kuin pitikin. Viidennelle esteelle oli aika ihana kurvi tiedossa, sain sen kuitenkin ratsastettua ilman sen suurempia ongelmia. Olisin tähänkin voinut ottaa vielä vähän lyhyemmälle laukalle, mutta menihän se noinkin.
Sarja oli varmasti radan paras osuus: sain meidät hyvin tasapainoon, hyppy lähti ihan sopivalta paikalta ja laukka pyöri tasaisesti eikä väli käynyt ahtaaksi, toisin kuin yleensä. Sitten itse löystyin ja tultiin seiskalle tosi reippaasti, ja sitä reippaammin vielä kasille (videolla äidillä meni plasmat tässä kohdin sekasin, joten pahoittelut siitä :D).
 |
| 2. vaihe kokonaan sinisellä. |
Uusinta ratsastettiin erikseen, joten saatiin huilata perusradan jälkeen hetki. Olin ihan varma, että ei Onni kyllä käänny noin tiukasti. No herra kääntyikin tosi näppärästi joka kurvin! Ensimmäisen jälkeen Onnilla oli menosuunta esteelle numero 5, jonka seurauksena käytin sisäohjaa vähän enemmän kuin yleensä. 10:n esteen jälkeen käännös tuntui tiukemmalta, mutta kun suora avautui, unohdin ratsastaa eteenpäin aikaa vastaan.. Sain tosi nopean käännöksen 11:n jälkeen ja nyt - opettajan muistutuksesta - ratsastin eteenpäin suoralla ja päästiin suht. siististi maaliin.
Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen. Kun aloitin hyppäämään Onnin kanssa, se vei mua kuin rättiä kämmenellä. Tänä päivänä se kääntyy juuri mistä pyytää. Se lisää tempoa kun pyydän. Se hidastaa kun pyydän (toisinaan täytyy pyytää enemmän). Se tykkää hypätä ja innostuu siitä, mutta siitä huolimatta se jaksaa kuunnella minua. Onhan tässä jo 1,5 vuotta yhdessä hypittykin, että eiköhän se kehitys tässä mielessä ole ihan odotettuakin.. :D
Onni on mulle myös hyvä opettaja. Olen hypännyt elämäni aikana todella vähän ratsastustunteihin verrattuna. Minun ei koskaan tarvitse tuntea oloani epävarmaksi Onnin kanssa hypätessä. Se antaa virheet anteeksi, ei haittaa vaikka tullaan lähelle tai kauas, ei haittaa vaikka kiemurrellaan, aina mennään korvat pystyssä yli. Edes sillä hurjalla reilu 130cm esteellä en tuntenut oloani epävarmaksi. Ehkä joku haastavampi hevonen opettaisi minulle kerta heitolla, että on saatava suoristettua tai paikka on oltava just eikä melkein, mutta itseni tuntien tulisin nopeasti hieman epävarmaksi ja odottaisin sitä kieltoa. Onnin kanssa saan rauhassa opetella esteiden saloja, säilyttäen itsevarmuutta ja jopa kasvattaen sitä. Mielestäni on kiva hakea kokemusta hevosella, joka itse osaa ja "auttaa ratsastajaa". Näihin kuviin ja tunnelmiin, tässä videot radoista. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti