Onnistunut tunti

..ainakin näin katsojan vinkkelistä. Nimittäin tänään Onni pääsi tunnille! Mutta minä en istunutkaan kuskin penkille, vaan Laura istui. Koska tunti oli Lauralle ensimmäinen Onnin kanssa, yritin selittää mitä me ollaan tehty. Tuntui, etten oikein osannut selittää, sain kuitenkin aikaiseksi jotakin; ylitaivuttelua, lyhyet ohjat ja takajalkoja hommiin -> ratsastaen pohkeella kohti tuntumaa, joskus ollut puomeja hommassa mukana. Ja juuri nämä kaikki toteutettiin tunnilla! Oli muuten todella mukava nähdä Onni jonkun muun ratsastamana ja saada vinkkejä myös siihen omaan tekemiseen! Vaikka vinkit eivät muhun kohdistuneetkaan, niin osaan toteuttaa niitä käytännössä, onhan opettaja ollut mulla sama jo muutaman vuoden. Ja olipa ihanaa kuvata tuntia pitkästä aikaa, aina vaan parempi, kun oma poika oli linssin edessä!

Postauksessa hirveä läjä kuvia!

Alkuverryttelyssä aloitettiin ravissa ja ravi-käynti-ravi -siirtymillä: lyhyet ohjat ja pohkeella eteen. Älä pelkää tuntumaa. Myös siirtymisissä eteen ja ohjat tuntumalla, paketti ei saa lössähtää. Eikä myöskään pelkällä ohjalla pysäyttämistä, vatsalihakset ja omat jalat töihin. Ravissa sai pyytää paljon eteen, jotta takajalat saatiin aktivoitua. Ihan tuttua, monta kertaa huokaisin helpotuksesta etten minä ollut kypärän alla hikoilemassa.. ;)

Pahoittelut näistä vesileimoista, kaikkiin piti lisätä se erikseen, enkä vain jaksanut katsoa, että se on kaikissa saman kokoinen ja yhtä vahvasti näkyvillä.. :p Tässä alkuraveja.

Toisella sivulla oli ravipuomit aika pitkällä välillä, joita alettiin tulla melko heti. Puomit oli aika pitkällä välillä, joten niille tarvittiin reipas, eteenpäinvievä ravi. Muutaman kerran jälkeen homma alkoi sujua ja ravin tahti löytyä. Sitten siitä piiitkästä välistä tuli lyhyt ja tarkoitus oli pitää tahti samana ja tempo hitaammaksi, jotta väliin mahduttiin.
Tahti: askelmäärä sekunnissa.
Tempo: metrimäärä sekunnissa.

Laura sai ensimmäisestä kerrasta asti askeleet sopivaksi ja tuli puomit siististi yli. Eniten siinä ehkä opettaja yllättyi, Onnin ratsastettavuus on nimittäin viimeisen vuoden aikana (kyllä, viimeisin tunti oli vuosi sitten.. :D) parantunut hurjan paljon, ihan niin kun sitä olen hehkuttanut jo jonkun aikaa. Sen saa eteen, sen saa "taakse", ihan mitä vaan pyydät niin herra suorittaa, kunhan vaan osaat pyytää.
Täytyy myöntää, että olen itse luistanut ravityöskentelyn kanssa liikaa.. Se ei jotenkin tunnu itsestä yhtään hyvältä eikä hevonenkaan tunnu toimivan, joten olen mennyt tosi paljon käynnissä ja laukassa. Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja vaikka näiden puomien avustuksella saada hommaa jotenkin taas pyörimään. Tai vaikka käydä tunnilla. :D

"Jos nyt vähän kovempaa ?"

Ravipuomien jälkeen siirryttiin lyhyen paussin kautta laukkahommiin. Ensin kumpaankin suuntaan kaksi kierrosta kevyessä istunnassa laukkaa eteen. "Anna mennä vaan!" kuului opettajan suusta kun Laura sai laukan nostettua. Pienestä kehotuksesta Onni rullasikin jo mukavasti eteenpäin, korvat hörössä ja iloisen näköisenä, kun ei tarvinut vääntää ja kääntää. Piian tunneilla hevoset - tai Onni ainakin - saadaan aina tekemään mielellään töitä.

Wiiii ! Onni näyttää ihan (möhömahaiselta) täykkäriltä tässä kuvassa :D

Esteratsu :D <3

Laukassa ravipuomit muutettiin kahdeksi puomikasaksi (toiseen päähän vain puomi), ja niitä tultiin ensin kolmella askeleella. Onni oli sitä mieltä, että niistä pitää hypätä ja kovaa pitää mennä. Nopeasti se kuitenkin kuunteli kuskia ja hillitsi itsensä. Puomeilla alettiin tehdä tehtävää: laukassa puomin yli - raviin - puomikasa ravissa - kentän ympäri ravissa - puomi - laukannosto - puomikasa - kentän ympäri laukassa ja sama alusta. Ensimmäisellä kerralla raviin siirtyminen meni vähän mönkään ja siirtyminen tuli vasta kummankin puomin jälkeen. Piia neuvoi ajattelemaan pysähdystä tai se hevonen ei pysähdy. :D Miten niin menohaluja..? Toisella kerralla Laura sai jujusta kiinni ja tehtävä alkoi kulkemaan. Tätä tultiin molempiin suuntiin. Lopulta tehtävään lisättiin perään se, että puomien väliin tultiin neljällä askeleella, eikä sekään tuottanut mitään ongelmaa.

Hyvä, että ratsastajaa naurattaa :D Ensimmäiset kerrat tultiin reippaammin.

"Hei mitä sä nyt pidät siellä? Tääl pitää mennä kovaa tai ei ollenkaan, kyl mä tiiän mitä teen"

"Miks nää esteet on näin pieniä? Annas mä näytän miten nää ylitetään !"

Jälleen lyhyt käyntipaussi ja sitten lisätään tehtävään vielä puomeja. Nimittäin toisen pitkän sivun laukkapuomit. Ne oli kolmen metrin välillä ja kaksi oli nostettu toisesta päästä tuelle. Eli edellinen tehtävä pysyi samana. Myös se neljän laukka-askeleen etappi kuului mukaan ja sen jälkeen siinä samassa lyhyessä laukassa nämä "uudet" puomit. Homma sujui vasemmalle mukavasti ja vähän herra oli sitä mieltä, että noista kavaleteista pitää hypätä eikä astua yli. Oikea kierros oli Onnille selvästi hankalampi ja se vaihtoi laukan lähes joka kerran vasempaan kun oli laukkapuomien aika. Tässä suunnassa vauhtia oli myös vähän enemmän.

Tää etujalan ojennus ! :D

Sitten päätettiin tehdä hommia vielä pääty-ympyrällä, myöskin puomeilla. Ympyrällä oli neljä puomia ja nyt tehtiin sitä ylitaivutusta, mitä olen vääntänyt Onnin kanssa ensimmäisestä tunnista lähtien. Nyt Onni alkoi rentoutua ja ravi näytti tosi mukavalta. Se sai luvan hiukan matalampaan ja pidempään muotoon, mikä on Onnille miellyttävin muoto. Ensin reilu taivutus sisään, puomille suoristus ja taas taivutus. Taivutus niin "syvään", että opettaja ympyrän keskellä näki hevosen läsin.
Hetken kuluttua tehtiin niin, että taivutettiin ulos, suoristus puomille ja taas taivutus ulos. Kun ulkoavut löysivät paikkansa, homma sujui taas mukavasti. Sitten pitkät ohjat ja tunti oli aikalailla siinä.

Yks päivän lemppari !

Sanoinkin Piialle tunnin jälkeen, että teitte kaikki ne asiat tässä yhdessä tunnissa, mitä me ollaan väännetty kokonainen tunti! Ravipuomit oli oma tunti, samoin puomit laukassa ja ravissa ympyrällä, sitten ympyrällä ja suoralla tuo ylitaivuttaminen. Kaikkiin näihin me saatiin kulumaan kokonaiset tunnit. Täytyy siis todeta, ettei sitä ehkä itse olekaan niin huono, kun nykyään kaikki mahtuu samaan tuntiin ilman ongelmia. Se ei ole enää rautakanki, se ei vie ratsastajaa kuin rättiä kämmenellä, se kuuntelee, taipuu, tekee töitä. Ei se silti mitään ilmaiseksi anna. Lähdettiin käytännössä nollasta ja nyt olen saanut sen vietyä tähän pisteeseen. Opettajien avustuksella ja vinkeillä tietenkin. On se hieno mies, ei voi muuta sanoa. <3

Opettaja kehui vielä sitäkin, että satula näyttää hyvältä: ei keinu, paino jakautuu tasaisesti, se on suorassa eikä kenota mihinkään. Että kyllä sitä saa halvemmallakin sopivia! Pärjättiin hienosti äidin kanssa maalaisjärjellä, eikä tarvittu mitään romaaneja tai geelipatjoja väliin, vaikka yksikin kauppias meille kovasti näin väitti! ;) Nyt onkin jo alettu katselemaan estesatuloita, niiden sovituksesta ei ole hajuakaan ja sinne väliin melkein haluan romaanin tai geelin iskunvaimentajaksi.

Tuli kyllä semmonen hinku päästä itsekin tunnille. Lauran ratsastus oli niin siistin ja vaivattoman näköistä, että Onnin ratsastus näytti jopa helpolta! :D Tiedän kuitenkin minkä työn saat tehdä sen eteen, että se herra toimii. Ei ole ollenkaan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Tätä kun mietin, niin esteratsastajan ura houkuttaa entistä enemmän..!
Laurakin jo kysyi, jos estetunti olisi joskus mahdollista. Kohta poika ei tee muuta kun hyppää, kun ratsastajia ei koulu kiinnosta. ;)