sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Ratsastelua Saksassa

Ratsastan päivästä riippuen 1-5 hevosta, osalla menen vain kävelyä, osan lämmittelen Julialle ja osalla ratsastan enemmän. Jos en vain kävele, saan ohjausta joka kerran kun nousen selkään. Alussa oli hankalaa, ei sillä, että se vieläkään helppoa olisi, mutta ainakin kädet ja katse alkaa pysymään siellä missä pitää ja ylävartalo kääntyä oikein päin. Hevoset liikkuu 7x viikossa, toki niillä on silloin tällöin vapaapäivä. Ensimmäisen kerran kun ratsastin, yllätyin kuinka laiska hevonen oli ja se on ollut muutenkin suurin yllätykseni: hevoset ovat hyvin eteenpäin puskettavia. toinen vaihtoehto on se, että hevonen kipittää alla liiankin reippaasti, kaksi hevosista millä olen ratsastanut ovat poikkeuksia ja liikkuvat mitä pyytää (Olen mennyt meidän 16 treenattavasta kymmenellä + yhdellä joka lähti + kolmella yksityisellä).



Ratsastaessa käytetään yleensä hyvinkin paljon jalkaa, mutta käden on ehdottomasti pysyttävä pehmeänä. Esteillä, maastossa tai koulua vääntäessä käden on pysyttävä edessä ja nyrkit pystyssä. Jos hevosta haetaan matalaan muotoon, saa käsiä levittää ja ohjata hevosen päätä alas jos sille on tarvetta. Muuten käsi pysyy rentona edessä. Minulla käsi oli aivan liian takana, mikä aiheutti sen, että vedin hevosta suusta. Nyt käsi on alkanut löytää paikkansa ja sainkin yhtenä päivänä kehut, että käsi on nyt paljon parempi! Tosin sillä hetkellä ratsuna oli eräs yksityinen, joka teki todella helpoksi pitää käden pehmeänä ja pakko sanoa, että se on ollut tähän asti reissun kivoin ratsastettava (eikä se edes kuulu meidän normitreenattaviin..!).

Olen aina pitänyt itseäni enemmän kuumien kuin laiskojen hevosten ratsastajana, mutta täällä ratsastan ehkä kuitenkin mielummin niitä laiskoja. Olen myös aina pitänyt itseäni napakkana ja melko rohkeana ratsastajana. Olen pyytänyt jatkamaan vaikka vähän temppuiltaisi, enkä ole ottanut pukeista/sivuloikista tmv. nokkiini vaan jatkanut/tehnyt uudestaan saadakseni tyydyttävän suorituksen. Täällä kuitenkin rohkeus ratsastaessa on jotenkin hälventynyt. Tuntuu, että joudun ratsastamaan enemmän kuin että saan ratsastaa. En tunne oloani kotoisaksi minkään hevosen selässä ja minulla on sellainen olo, että joka hevonen keksii jotain pääni menoksi ja sitten maistelen (taas) hiekkaa. Tämä olo on ollut jo ennen ensimmäistä tippumistani.

Chester - se yksityinen, joka on ollut mukavin - ottaa aamuisin rennosti.

Todellisuudessa olen lentänyt alas kolme kertaa pukeista/sivuloikista, kahdesti Sunnylta maastoestetreenissä (tosin ympyrällä laukatessa, ei esteellä) ja kerran Feuertänzeriltä (suom. Tulitanssija) Itämeren aaltoihin.. Kerran en ehtinyt, kun siirtää painoni jalustimelle (selkään noustessa) ja hevonen lähti juoksemaan alta pois, jolloin minä päädyin kyljelleni rantahiekkaan. Maastossa hevosen pukitellessa suoralla uralla en ole vielä tipahtanut, mutta mielummin en tippuisikaan. Vaikka pahasti ei ole (vielä..) sattunut, ei se tippuminen koskaan kivaa ole. Sunnylta maastoutuessani satutin isovarpaani ja kävelin hassusti pari päivää. Se ei taivu vieläkään täysin normaalisti, muttei ole enää kipeä (tippumisesta kolme viikkoa). Kahden viikon takaisena viikonloppuna lentäessäni satutin peukaloni (oikeakätisen tuurilla se oli sitten se oikean käden peukku..!), se turposi eikä sietänyt yhtään taivutusta/liikuttelua, nyt se sitä voi jo käyttää, mutta suuremman painon kannattelu ei vielä onnistu..



Edellisen viikon perjantaina käytiin taas kisoissa, 6 starttia, tuloksina 3 sijoitusta ja 1 voitto, sekä hevosenhoitajalle (yllätys minulle) mojova potku orilta sisä-etureiteen.. Käveleminen hoitui enemmän ja vähemmän könkäten. Koskea reiteen ei juuri pystynyt eli ratsastamisen unohdin viikoksi. Ratsastaessa jalka osuu väkisinkin satulaan ja vähän tekee kipeää, mutta eiköhän se tästä.. Hevoset ovat selvästi sitä mieltä, että minä en Saksaan kuulu.. :p

Tältä sain kaviosta.

Positiivisia hetkiäkin on kuitenkin koettu. On kiva vain kävellä ilman satulaa ympäri tallialueen rataa ilman satulaa. Toisinaan ratsastaessa sattuu jotain tekemään oikein ja on taas hymy huulilla. Niinkin yksinkertaisesta asiasta, että saan hevosen ratsastettua hyvin matalaan muotoon (mitä aina kotona haetaan, mutten siinä ikinä onnistu..). Tai sitten saan hevosen kääntymään hyvin ja helposti..

Siinä löytyi toinen isohko ongelma: katselen hevosen niskaa, en minne minun pitäisi seuraavaksi ratsastaa. Kun lähestyin estettä, jäin tuijottamaan sitä ja esteen ylitettyäni hevonen joutui päättämään mihin mennään. Tarkoitus kun oli katsoa ensin sitä ensimmäistä estettä, jotta osut tielle, sitten katso viimeistä ja sitä lähestyessä katso mihin haluat seuraavaksi. Olin niin iloinen kun sain Sunnyn kääntymään! Ihan vain sillä, että katsoin ja käänsin koko vartaloani lantiosta hartoihin menosuuntaan ja sitten avustin pohkeella ja ohjalla. Miten pienistä asioista se voikaan olla joskus kiinni!

Sunny

Sunnyn lisäksi ratsastan usein "Tulitanssijalla". Julia haluaa minun ratsastavan sen hyvin matalaan muotoon. En siinä onnistunut, mutta kerta toisensa jälkeen löysin itseni jälleen sen hevosen selästä. Nyt vihdoin, neljän viikon jälkeen, kun lämmitin hevosta ravipuomeilla, sain sen niskan alas päin! Hevonen venytti sitä takajalkaa, meni siinä matalassa muodossa ja käytti selkää. Vitsi olin iloinen! Ja seuraavana päivänä maastossa sain kulkemaan taas aika kivasti. Välillä se nuppi nousee, mutta pääasiassa pysyi siellä missä halusin sen pysyvän.

"TT"

Me saatiin uusi treenattava, 8v ruuna "Keksi". En tiedä miten sen oikea nimi oikeasti kirjoitetaan, mutta suomennettuna se on nyt sitten Keksi. :D Keksi on toisinaan vähän jyrä. Pieneksi poniksi se on todella vahva. Kun selkään nousee, paras vertaus olisi ehkä rautakanki, joka on asennettu junaraiteille. Se puksuttaa menemään ja on edestä tosi vahva. Jos satut itse pitämään yhtään vastaan se lähtee puksuttamaan vielä enemmän. Samalla se on niin jäykkä. Tästä huolimatta ruunan selässä oli eniten kuin kotona. Se vain jotenkin tuntui turvalliselta ja kivalta istua siellä selässä, vaikka laukassa tuli alussa pukkeja. Tämä tunne jos olisi muillakin hevosilla..

Keksi :)
No.. onneksi sentään valokuvaus on sujunut ihan hyvin ja olen saanut kivoja kuvia muistoksi. Tosin itsestäni ratsailla vain puhelin kuvia.. Tässä vielä muutama kuva. :)



Rannalla oli joku heppaesitys :D



1 kommentti:

  1. Upeaa, sä oot kyllä niin onnekas. Aivan mielettömän hienoja kuvia.

    VastaaPoista