Valmistelua valkkua varten

Nyt vähän jännittää. Huomenna me mennään meille uuden valmentajan oppiin. Valmennus alkaa kello kuusi ja meitä on siinä kolme ratsukkoa. En odota hirveän suuria oman ratsastukseni puolesta. Onnilla olen nyt ratsastanut neljä kertaa kotiin paluun jälkeen. Sen kanssa ei ole syntynyt sitä hyvää fiilistä mikä rakennettiin kevääseen. Toki silloin ajassa kahdeksan kuukautta. Nyt on ollut tekemistä neljä päivää, eli en voi vielä olettaa sitä samaa. Ja hevonen on taas lihakseton luiru, mikä tietysti tekee senkin jaksamisesta huonomman. Ja itse olen yhtä lihakseton, täytyy pakottaa itsensä johonkin jumpalle, mutta kun nekin maksaa niin paljon.. :p
Tuo ihana lumimaisema ja pienet pakkaset ovat nyt taas historiaa ja meidät valtasi tuo pimeys, sohjo ja vesisateet.. </3

Jusu photobommas :D

Tänään menin sillä kentällä, ajatuksena rento hevonen joka astuu takajalallaan hyvin itsensä alle ja venyttää kaulaa pitkälle alas. Minkä hirveän eron huomaan, kun käteni pysyy edessä ja pehmeänä. Ja ymmärrän käyttää enemmän jalkaa! Onni kertoo minulle heti jos käteni kovenee tai alan vetämään ohjasta taaksepäin. Se nostaa pään ylös ja vastustaa kuolainta. Silloin ei auta kuin työntää käsi uudelleen eteen ja käyttää enemmän jalkaa. On ihanaa ymmärtää taas vähän enemmän ratsastuksesta! Nyt osaan ratkaista niitä ongelmatilanteita paremmin.
Kuvia ratsastuksesta ei valitettavasti ole, joten Onnin ja Jusun turpakarvat kuvittaa postausta.

Tein alkuverkaksi käynti-ravi siirtymisiä ja laukkaa eteenpäin molempiin suuntiin. Tehtäväksi tein seuraavan: pitkän sivun alusta puoleenväliin pohkeenväistö pois uralta, jonka jälkeen seis. Herra alkaa helposti kipittää väistön päätyttyä kovempaa, varsinkin kun tietää seuraavan liikkeen olevan laukannosto, joten halusin pysähdyksellä hakea sen keskittymisen siihen ratsastajan kuuntelemiseen. Sitten käänsin keskiympyrälle, josta 1/4 kohdalla laukannosto, laukkaa puoliympyrää ja takaisin raviin.

sin: väistö vihr: seis pun: ravi viol: laukka

Tässä löytyi ensimmäinen ongelma: Onni kääntyi ensimmäisen ympyrän puoliskon hyvin, mutta lopun puolikkaan se venytti ihan liian pitkälle (= ei kääntynyt tarpeeksi "pienellä" ympyränkaarella). Ratsastin ympyrän muutamaan otteeseen, mutta ei alkanut homma sujua, joten mietin hetken mitä tehdä toisin. Otin sitten seuraavan kerran hieman lyhyemmässä laukassa, sillä vauhti alkoi kiihtyä, kun Onni ei tiennyt mitä teki väärin. Sitten käänsin pääni, kiersin vartaloani vähän liioitellusti ja ratsastin enemmän sisäpohkeella ja ulko-ohjalla ja kappas! Sehän kääntyi siitä mistä piti! Sitten pruut raviin ja kehu hevoselle, jatkaen tehtävää eteenpäin.

Ympyrä siis päättyi myös uran sisäpuolelle, josta ratsastin väistön takaisin uralle. Toisella pitkällä sivulla tein käynti-ravi-laukka-ravi siirtymiset, jotka toimi hyvin ja terävästi. Sitten ratsastin saman tehtävän uudestaan ja vaihdoin muutaman kerran jälkeen vasempaan kierrokseen. Vasen kierros oli heti helpompi. Pysähdys tuli terävästi, ympyrä oli oikean muotoinen heti alusta asti ja väistöt mukavia. Lopetin, kun saatiin tyydyttävä suoritus.

Ravasin muutaman kierroksen kevyttä ravia ja pyysiin hevosta taas venyttämään kaulaa alaspäin. Kun olin tässä taas tyytyväinen, päästin ohjat pois ja annoin sen vielä hölkkiä pitkillä ohjilla muutaman kierroksen. Ilokseni Onni ei nostanutkaan nuppia kaakkoon kun annoin sille ohjat, vaan venytteli itse kaulaansa vieläkin alemman ja ravasi reippaammin eteenpäin. Usein annan sen ravata viimeiset kierrokset vapaalla ohjalla ja reippaassa ravissa, nyt se oli kuitenkin rennon ja ihan tyytyväisen oloinen! Vaikka ratsastajalle ei jäänyt huippufiilis, ei se niin surkeasti mennyt. Huomenna voidaan todeta oliko tämä yhtään hyvä valmistelu valmennukselle..!

Kauhiasti kiinnostais, mutta poijjaat tietää, että langoissa kulukeepi sähkö (tai ei tuosta lumen läpi varmaan mitään iskua sais..:D). Nauratti, kun tajusin Jusun siron turvan olevan Onnin turpaa tuplasti pienempi.